Terveyspalveluihin tarvitaan suuria muutoksia

Sosiaali- ja terveyslautakunnan pj., kaupunginvaltuutettu Johanna Värmälä: Terveyspalveluihin tarvitaan suuria muutoksia

Kun professori Pekka Puska esitti aikoinaan Pohjois-Karjala-projektia, sille aluksi naureskeltiin. Vastarinnasta huolimatta, hän ei luovuttanut. Projekti aloitettiin ja se osoittautui menestykselliseksi sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyn ja hoidon kannalta. Nyt hän on johtajana Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksessa, jonka asiantuntijat Puskan johdolla esittävät suuria muutoksia terveydenhuollon rahoitukseen. Olisiko taas uskottava professori Puskan hyvää sanomaa?

Suomessa on käytössä monikanavainen rahoitus sosiaali- ja terveydenhuollossa. Se tarkoittaa sitä, että rahaa palveluihin tulee ennen kaikkea kunnilta, valtiolta, kotitalouksilta, Kansaneläkelaitokselta, työnantajilta ja yksityisiltä vakuutusyhtiöiltä muutamien muiden tahojen lisäksi. Nämä tahot saavat rahoituksensa eri lähteistä, kuten keräämällä veroja ja vakuutusmaksuja tai muilla tavoin mm. kotitalouksilta ja työnantajilta.

Kyseinen rahoitustapa lisää Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijoiden mukaan yksityisten palvelujen tarjontaa, joka taas mahdollistaa julkisella sektorilla työskentelevien lääkäreiden lisätyönteon yksityisellä puolella. Tuon rahoituksen kautta järjestyvät myös työterveyshuollon palvelut. Rahoituksen uudistamisen tarve on ilmeinen. Kun uudistamiseen ryhdytään, ”kuumaksi perunaksi” nousevat varmaankin työterveyshuollon palvelut. Ne eivät toimi tällä hetkellä asianmukaisesti. Esimerkiksi pätkätyöntekijät ovat muita eriarvoisemmassa asemassa työterveyshuoltopalveluiden saamisessa. Toisaalta taas erityisesti korkeasti koulutettujen työterveyshuollon sairaanhoidolliset palvelut ovat varsin kattavat ja työttömänä olevat työikäiset eivät saa lähellekään työterveyshuollon tasoisia palveluja. Tällaiset erot luovat tietenkin eriarvoisuutta. Työterveyshuollon yksityinen bisnes on aiheuttanut myös sen, että kyseiset palvelut ovat painottuneet sairauksien hoitoon, vaikka niiden pitäisi edistää työntekijöiden terveyttä, estää ammattitauteja ja keskittyä työkykyä ylläpitävään toimintaan.

Ihmisten terveydellä ei tule tehdä bisnestä. Sen lisäksi, että se on eettisesti väärin, sairauksien hoitoon keskittyvä bisnesmaailma romuttaa kansanterveystyön periaatteen, jossa korostuu sairauksien hoidon lisäksi myös ennaltaehkäisevä toiminta. Asukkaille tuleekin tarjota sairauksien hoidon lisäksi palveluja, jotka lisäävät koko väestön hyvinvointia. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan verovaroin rahoitettua, julkista terveydenhuoltoa, jota tulee vahvistaa. Perusterveydenhuolto on toiminnan kivijalka.

Asukkaille on tärkeintä, että palvelut järjestyvät. Palvelujen järjestämisessä on kuitenkin oleellista se, että ne myös toimivat hyvin ja ne pystytään rahoittamaan järkevästi. Terveyspalveluissa on sellaisia ongelmia, jotka eivät ratkea pienillä muutoksilla. Seuraavan eduskunnan onkin päätettävä suurista muutoksista, joilla parannetaan terveyspalveluja. Terveyspalvelut on saatava nykyistä tasa-arvoisemmiksi.

Olisi siis varmaan kuunneltava jälleen kerran professori Puskan ja muiden hyvien asiantuntijoiden esityksiä.

Jaa

Eduskuntavaalien 2011 suuri merkitys

Ylilääkäri, valtuutettu, Fredrik Almqvist, Eduskuntavaalien 2011 suuri merkitys

Kuntatalouteen kohdistuu suuria paineita kun väestö vanhenee ja työssä käyvien osuus pienenee. Valtionhallinnossa uurastavat työryhmät pohtivat jo miten ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen voidaan tehostaa yhteisen sektorin palvelutuotantoa ja tiukemmin ohjata toimintoja. Esitykset tuodaan hallitusohjelmaneuvotteluihin. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme kehityssuunta tulee riippumaan kevään 2011 eduskuntavaalien tuloksesta.

Julkisuuteen saatettujen ja vuotaneiden tietojen mukaan nykyisen hallituksen ja eduskuntaenemmistön ohjeiden mukaisesti e.m. työryhmät kaavailevat kiristyksiä ja leikkauksia.
Sosiaalidemokraattien lähtökohta on, että oikeudenmukaisemmalla politiikalla voidaan kehittää oikeudenmukaiset hyvinvoinnin edellytykset sekä rahoittaa riittävät ja laadukkaat palvelut. Vauvasta vaariin.

Maksukykyyn perustuva progressiivinen verotus on yksi keino lisätä kuntien mutta ennen kaikkea valtion tuloja. Paras keino lisätä ostovoimaa kotimaassa ja sitä kautta edistää työllisyyttä ja taloudellista kasvua on, pieni- ja keskituloisten ostokyvyn vahvistaminen. Porvarien suosima tasaveromalli rasittaa pienituloisia ja suosii rikkaita. On myös syytä luopua sellaisista verohelpotuksista joista hyväosaiset nauttivat, kuten esim. puunmyyntiin liittyen.

Menopuolella löytyy kuitenkin myös suuria eriä jotka eivät ole tuottoisia tai hedelmällisiä. Maatalouden ympäristötuki ja monet elinkeinoelämän tuet ovat tästä esimerkkejä. Näistä tulee luopua. Työikäisistä pulaa kärsivällä Suomella ei ole enää varaa ”työllistää” ihmisiä projekteissa jotka eivät tuota tarpeellisia palveluja eikä lisäarvoa.

Merkittävän verotulojen lisäyksen saavutamme myös lopettamalla harmaan talouden ja ehkäisemällä muutenkin verojen kiertämistä.

Unohdamme niin helposti, että puitteet yhteiskunnan kehitykselle ja hyvinvoinnille luodaan Eduskunnassa kun kansanedustajat säätävät lakeja. Samat kansan edustajat päättävät myös vuosittain valtion tulo- ja menoarviosta, mikä välittömästi heijastuu kuntatalouteen ja sitä kautta vaikuttaa jokaisen kansalaisen elämään.

Siksi äänestäminen ja vaikuttaminen eduskuntavaaleissa 2011 on niin tärkeää, että olen asettunut ehdokkaaksi.

Jaa

Isiä ei saa ulkoistaa

Eduskuntavaaliehdokas Mikael Jämsänen: Isiä ei saa ulkoistaa!

Minun nimeni on Mikael Jämsänen. Seisoin toukokuussa 2009 eduskunnan portailla isien ja lasten oikeuksien puolesta. Vieressäni pidin kylttiä, jossa luki: ”Tuethan biologisen isän ja lapsen oikeuksia”.  Tapaus sai silloin paljon huomiota.

Taisteluni alkoi, kun biologisen lapseni äiti päätti kieltää minulta isyyden.

Olen tavannut useita järjestöjen edustajia sekä muita asiantuntijoita. He ovat kanssani samaa mieltä. Maailma ei ole hyvä paikka lapselle niin kauan kuin lapsen isä voidaan sulkea pois hänen elämästään ilman sen kummempia syitä.

Toukokuussa 2010 otin yhteyttä kansanedustaja Maria Guzenina-Richardsoniin. Istuimme pari tuntia eduskunnan kahviossa keskustelemassa lapsen oikeuksista. Tuo tapaaminen oli merkittävä käänne taistelussani tasa-arvon puolesta. Tapaamisen päätteeksi Guzenina-Richardson pyysi minua lähtemään ehdolle 2011 eduskuntavaaleihin.

Isyys ei voi olla yksin äidistä riippuvainen asia. Suomessa joudutaan ratkomaan huoltajuusasioita liian usein oikeudessa. Lasta ei saa käyttää aseena toista vanhempaa kohtaan. Tämä heijastuu aina huolto- ja tapaamisriitoihin. On täysin käsittämätöntä, että huoltajuuskiistojen takia joudutaan joskus tilanteeseen, jossa isä, joka on täysin kykeneväinen hoitamaan lastaan, sivuutetaan ja lapsi joutuu jopa huostaan otetuksi.

Lainsäädäntö ei saa asettaa vanhemmuutta eriarvoiseen asemaan.

Isyyslakimme on 35 vuotta vanha ja loukkaa YK:n yleissopimusta lapsen oikeuksista. Vanhemmuuden asettaminen eriarvoiseen asemaan lain edessä ei ole järkevää perhepolitiikkaa eikä toimi lapsen parhaaksi.

Perherakenteemme ovat muuttuneet vuosien aikana ja ihmiset elävät erilaista elämää kuin 35 vuotta sitten. Kenenkään etu ei ole kehottaa vanhempia taistelemaan lapsistaan. Lainsäädännön tulisi edistää sovittelua ja tukea molempien vanhempien osallistumista lapsen kasvatukseen ja kehitykseen. Tämä vaikuttaisi positiivisesti useisiin vanhempien välisiin tilanteisiin jo ennaltaehkäisevässä muodossa.

Yhteiskunnalla ei ole varaa menettää toista vanhempaa lapsen elämästä pois näiden rajujen huoltajuusriitojen seurauksena. Yhteiskunnalle maksaa kohtuuttomasti kun järjestelmä ei tue tai kannusta molempia vanhempia tasavertaisesti. Lapsen elämässä toisen vanhemman etäisyys voi olla taakka, jota hän joutuu kantamaan läpi elämänsä.

Jaa

Tulevista eduskuntavaaleista

Kunnallisjärjestön pj. Mika Helander: Tulevista eduskuntavaaleista

Vaalit ovat huhtikuun puolessa välissä. ensi vuonna, joten vaaliin on aikaa puoli vuotta. Vaalikuume nousee ja huomaamme päivittäisessä uutisoinnissa kuinka eri ryhmät jo asemoituvat vaaleihin. Kaikille sosialidemokraattisesti ajatteleville tulevat vaalit ovat sellainen urakka, joissa menestyminen ei anna varaa löysään asenteeseen.

Mielipidemittausten kauneuskilpailussa Kokoomus ja Perussuomalaiset ovat menestyneet jo pidemmän aikaa ja meillä sosialidemokraateilla on ollut heikohko 20 % kannatus. On tarpeen osoittaa äänestäjille kilpailijoidemme puutteet ja väärinkäytökset. Keskustassa on ollut jatkuvia sotkuja jo pitkään, ja jopa puolueen johto on  ryvettynyt näissä. Juhantalo, Jäätteenmäki, Korhonen ja Vanhanen. Sääntöjen noudattaminen on ollut Kepulle viimevuosina vaikeaa. Kokoomus on luvannut populistisesti vaikka mitä, mutta tulokset ovat heikkoja. Kokoomusvetoisesti on toteutettu huono hälytyskeskusuudistus ja surkea yliopistouudistus, eivätkä tasa-arvo tupon jäljetkään ole kovin rohkaisevia. Vihreät ovat hallituksessa vallanhimossaan luopuneet kaikkein tärkeimmistä tavoitteistaan. Perussuomalaisilta voi kysyä miten kaikki Suomessa voi olla hanurista ja samalla halutaan vastustaa kaikkia uudistuksia.

Myös oma sanomamme täytyy kirkastaa ja saada perille tavallisille äänestäjille. Jokaisen suomalaisen tulee tietää mitä puolueemme haluaa. Hiljattain annetut kolme sitoumusta ovat tärkeitä vaaleihin mentäessä: 1) nuorisotyöttömyys on saatava vähenemään – lisäämme työllisyysmäärärahoja tulevassa hallituksessa 2) verotus on saatava oikeudenmukaiseksi – ei käy, että pääomatuloista maksetaan vähemmän veroja kuin palkka ja eläketuloista! 3) emme leikkaa eläkkeitä. Kaikkien tulee tuntea nämä sitoumukset ja osata perustella ne äänestäjille.

Kulttuurisosiologiasta inspiroituneena käsittelen lyhyesti hieman suomalaisen yhteiskunnan kulttuurista nykytilaa. Suomalaisessa yhteiskunnassa on hyvinvoinnin ja ostovoiman kehityksen johdosta muodostunut yksi suuri keskiluokka. Analyyttisessä mielessä meillä on vielä useita eri yhteiskuntaluokkia, kuten suorittavissa töissä työskentelevä työväenluokka, toimihenkilöistä koostuva keskiluokka, ja pääomatuloilla elävät kapitalistit. Ihmiset kuitenkin mieltävät itsensä keskiluokaksi. He harrastavat asioita, jotka aiemmin olivat vain ylempien luokkien ulottuvissa, kuten tennistä, ratsastusta ja golfia. Tästä syystä keskiluokan kulttuuriset koodit ja toimintatavat ovat tulleet hallitseviksi.

Mutta kun yksi luokka on oikein iso, niin sen sisäiset erotkin ovat suuria. On joitakin asioita, jotka lähes kaikki pitävät tärkeinä, kuten hyvään elämään liittyvät seikat. Koulutus, harrastaminen, hyvä terveys, hyvä toimeentulo, nätti asunto erityisesti sisustuksen osalta, hyvät käytöstavat ja toimivat ihmissuhteet. Hyvä suhde ystäviin ja perheenjäseniin kuuluu myös näihin asioihin. Nämä ovat seikkoja joita suomalaiset arvostavat, ja kun ne puuttuvat niin ymmärretään kaivata näitä asioita. Suomalaiset eivät halua olla machomiehiä tai miljonäärirouvia. He eivät halua pröystäillä trendikkäissä ja kalliissa vaatteissa tai ajaa urheiluautoilla. Suomalainen keskiluokkakin omaa sosiaalisen omatunnon, ja toivovat asioiden olevan järjestyksessä. Suomalaiset ovat kohtuuden väkeä.

Tässä on meidän sosialidemokraattien ”markkinarako”! Keskiluokkaisuudessa on joskus sellaista aristokraattisuuteen pyrkivyyttä, jossa pidetään itseään muita parempina ja vielä väitetään huippujen ja menestyjien paapomisen olevan ainoa menestysresepti. Mutta keskiluokkaisuudessa on myös arvostelukykyä nähdä tällaisen läpi, joka merkitsee sitä, että pöyhkeilevä itsensä korostaminen ei anna uskottavuutta vaalikentillä. Keskiluokassa on arvostelukykyä toteamaan, että näytöt ratkaisevat ja tässä suhteessa olemme ylivoimaisia. Älkäämme siis pitäkö liikaa etäisyyttä ihmisiin vaan haetaan kontaktia! Timo Soinin maisterisjätkä –imago on nimenomaan tähän kulttuuriseen tilaan suunnattua. Me puolestamme voimme ottaa mallia hiljattain synnyttäneistä äideistä, jotka edustavat usein sellaista maanläheisyyttä ja inhimillistä kokemusta, jossa asioiden tärkeysjärjestys muistetaan ja ihmisen elämään liittyvien asioiden kirjo on luonnollista arkipäivää. Tämä antaa uskottavuutta jätkienkin parissa! Espoossa enemmän kuin missään muualla Suomessa on tällainen keskiluokkainen rivitalokulttuuri vallitsevaa.

Se mitä me edustamme politiikassamme on suomalaisuuden ytimessä ja nimenomaan sellaista, jota tämän maan kansalaiset ovat valmiita puolustamaan. Sanotaan se selkeästi ja ymmärrettävästi äänestäjille.

Jaa

Ruotsin eduskuntavaalit 2010

Håkan Friis: Ruotsin eduskuntavaalit 2010

Lyhyesti voi todeta, että juuri käydyt vaalit kirjataan useammalla saralla historiallisiksi. Sosialidemokraatit saavat ennätyksellisen pienen kannatuksen, vajaat 31 %. Kokoomus saa kaikkien aikojen korkeimman kannatuksensa, noin 30 %. Uusi eduskuntapuolue on syntynyt, Ruotsidemokraatit, vajaalla kuudella %:illa. Viidellä eduskuntapuolueella kannatus laski.

Nyt porvariallianssilla on mahdollisuus jatkaa vähemmistöhallituksena, mutta tilanne on kinkkinen. Ruotsidemokraatit ovat vaatimassa politiikalleen hyväksyntää. Tämä uusi eduskuntapuolue on juuriltaan natsijärjestö, joka haluaa panna maahanmuuttopolitiikan uusiksi. Tilanne on sen verran vakava, että pääministeri Reinfeldt aikoo pyytää Ympäristöpuoluetta yhteistyökeskusteluun. Vihreät ovat kumminkin välittömästi torjuneet moiset aikeet, viittaamalla liian suuriin poliittisiin eroihin.

Miksi kävi niin kuin kävi?
Porvariallianssi on taitavasti osannut tuoda esiin sanomaansa. Johtajuus, valtion talouden hoitaminen, uskottavuus, uusia mahdollisia veroalennuksia sekä käyttämällä vanhaa sosiaalidemokraattista retoriikkaa. Lehdistö on selvästi tuonut esiin negatiivisia puolia Mona Sahlinissa ja päinvastoin myönteisiä Fredrik Reinfeldtissä.

Sosialidemokraatit eivät osanneet tarpeeksi hyvin uudessa tilanteessa, punavihreässä yhteistyössä julistaa sanomaansa. Poliittiset suuntavaihtoehdot eivät tulleet ajoissa äänestäjien tietoisuuteen. Aikaisemmat demariministerit arvostelivat Sahlinia, Göran Persson etunenässä sopimattomalla tavalla vain muutama viikko ennen vaalipäivää. Tämä oli myös uusi kokemus Ruotsin historiassa. Ruotsidemokraattien selvä kannatus johtui protestiäänistä ja pelosta, että maahanmuuttajat kasvavat liian suureksi ryhmäksi, mutta suuri syy on kuitenkin maan hallituksella. Heikentämällä perinteistä hyvinvointiyhteiskuntaa moni kantaväestöstä on joutunut suureen pulaan, sairastuttuaan he joutuvat myymään omaisuutensa, koska heitä ei enää hyväksytä uusien sääntöjen mukaan yleisen sairausvakuutuksen piiriin.

Lisäksi voidaan todeta, että vaaleista tuli enemmän jonkinlainen mister/miss kilpailu, jossa kokoomuksella oli koko kesän etumatka. Pääministeri Reinfeldtin UKK-look ja valtiovarainministeri Borgin poninhäntä upposivat kansan makuun.

Uusi tilanne eduskunnassa on myös mielenkiintoinen. Tullaanko näkemään muita hallitusvaihtoehtoja? Tuleeko tapahtumaan loikkauksia? Vai saadaanko pian ennenaikaiset vaalit?

Alkanut viikko tulee varmaan valaisemaan tilannetta ja ratkaisut saattavat näkyä piankin.

Håkan Friis, yhteiskuntakriitikko
Ent. pääluottamusmies, loppuasennustehdas AB Volvo, Göteborg
Ent. puheenjohtaja, Arbetslösas förening i Skåne

Jaa