Fredrik Almqvist: Opettaja on koulun tärkein voimavara

Lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja professori, ammattikorkeakoulu Laurean hallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu Fredrik Almqvist: Opettaja on koulun tärkein voimavara

Ministeriötyöryhmät tuottavat raporttejaan. Yhteisen sektorin hoito- ja hoivapalveluissa ei saa säästää, eikä kouluista leikata voimavaroja. Tässä kirjoitan hyvän koulun puolesta. Kirjoitan opettajien puolesta, koska palkkakulut ovat koulujen suurin menoerä.

Koulu on, perheen jälkeen, yhteiskuntamme tärkein instituutio. Ja opettaja on koulun tärkein voimavara. Kautta aikojen ovat hyvät opettajat oivaltaneet miten tärkeää on oppilaan ja opettajan välinen vuorovaikutussuhde, sekä oppimista ajatellen että oppilaan tasapainoisen psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Parhaiten tämä kasvun, oppimisen ja kypsymisen kehitystehtävä voi toteutua kun oppilas- opettajasuhteelle on riittävästi tilaa ja aikaa. Silloin on opettajalla mahdollisuus huomioida sekä oppilaan yksilölliset edellytyket että ja ikä- ja kehitysvaiheeseen liittyvät tarpeet. Useamman lapsen isänä olen voinut todeta miten erinomaisesti tehtäväänsä sitoutuneet luokanopettajat ovat työnsä tehneet.

Myös luokan ”isänä” olen voinut seurata miten hienosti suomalainen peruskoulu huolehtii niistä opettamisen ja kasvattamisen tehtävistä, joita vanhemmat kollektiivisesti uskovat opettajille ja koululaitoksille. Vanhemmillahan ei ole enää mahdollisuuksia yksin välittää lapsilleen kaikkia niitä tietoja ja taitoja joita kansalainen tarvitsee tullakseen aikuisena toimeen nykyisessä yhteiskunnassamme.

Yhteiskuntamme vaurastuminen on tuonut koulullekin lisää mahdollisuuksia ja voimavaroja. Mutta samanaikaisesti ovat nopeat muutokset esim. perhe- ja työelämässä, harrastuksissa ja mediamaailmassa tuoneet koulun ja opettajat uusien haasteiden äärelle. Ne näkyvät ja tuntuvat levottomuutena, polarisoitumisena sekä turvattomuutena. Opettajan tehtävä on entistä vaativampi. Näihin ilmiöihin olen tutustunut lasten- ja nuorisopsykiatrina sekä kliinikkona että psykoterapeuttina, mutta myös tutkijana ja opettajien kanssa tehdyssä yhteistyössä.

Kun uudet lapsi-ikäluokat ja koulumaailma kohtaavat ilmaantuu jatkuvasti ilmiöitä ja haasteita, jotka ovat uusia tai painottuvat uudella tavalla. Toivon, että opettajat aktiivisesti kertovat päättäjille mitkä nämä uudet haasteet ovat ja miten ne tulisi ratkaista. Miten halutaan kehittää koulua tai pedagogiikkaa? Tarvitaanko hallinnollisia muutoksia tai mitä tulisi hienosäätää? Päästäänkö opetusryhmien koossa tai jaoissa hyväksyttäviin ratkaisuihin? Onko opettajilla havaintoja tai oivalluksia joiden perustella voidaan ryhtyä ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin esimerkiksi lapsi- ja perhepolitiikan alueilla?

Eduskunnan tehtävä on vaikuttaa koulutusasioihin kehittämällä lainsäädäntöä ja tekemällä talousarvioita, joissa on huomioitu koulumaailmasta ja opettajilta saatu palaute ja valaistus.

Tutkimusryhmämme on osoittanut miten 90-luvun leikkaukset vaurioittivat koulua ja haavoittivat oppilaiden mielenterveyttä. Tästä kärsivät nyt kohtuuttoman suuri osa tämän päivän nuorista aikuisista. Tämän päivän talousahdingon hoidossa ei saa toistaa silloisia virheitä!

Jaa

Terveyspalveluihin tarvitaan suuria muutoksia

Sosiaali- ja terveyslautakunnan pj., kaupunginvaltuutettu Johanna Värmälä: Terveyspalveluihin tarvitaan suuria muutoksia

Kun professori Pekka Puska esitti aikoinaan Pohjois-Karjala-projektia, sille aluksi naureskeltiin. Vastarinnasta huolimatta, hän ei luovuttanut. Projekti aloitettiin ja se osoittautui menestykselliseksi sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyn ja hoidon kannalta. Nyt hän on johtajana Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksessa, jonka asiantuntijat Puskan johdolla esittävät suuria muutoksia terveydenhuollon rahoitukseen. Olisiko taas uskottava professori Puskan hyvää sanomaa?

Suomessa on käytössä monikanavainen rahoitus sosiaali- ja terveydenhuollossa. Se tarkoittaa sitä, että rahaa palveluihin tulee ennen kaikkea kunnilta, valtiolta, kotitalouksilta, Kansaneläkelaitokselta, työnantajilta ja yksityisiltä vakuutusyhtiöiltä muutamien muiden tahojen lisäksi. Nämä tahot saavat rahoituksensa eri lähteistä, kuten keräämällä veroja ja vakuutusmaksuja tai muilla tavoin mm. kotitalouksilta ja työnantajilta.

Kyseinen rahoitustapa lisää Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijoiden mukaan yksityisten palvelujen tarjontaa, joka taas mahdollistaa julkisella sektorilla työskentelevien lääkäreiden lisätyönteon yksityisellä puolella. Tuon rahoituksen kautta järjestyvät myös työterveyshuollon palvelut. Rahoituksen uudistamisen tarve on ilmeinen. Kun uudistamiseen ryhdytään, ”kuumaksi perunaksi” nousevat varmaankin työterveyshuollon palvelut. Ne eivät toimi tällä hetkellä asianmukaisesti. Esimerkiksi pätkätyöntekijät ovat muita eriarvoisemmassa asemassa työterveyshuoltopalveluiden saamisessa. Toisaalta taas erityisesti korkeasti koulutettujen työterveyshuollon sairaanhoidolliset palvelut ovat varsin kattavat ja työttömänä olevat työikäiset eivät saa lähellekään työterveyshuollon tasoisia palveluja. Tällaiset erot luovat tietenkin eriarvoisuutta. Työterveyshuollon yksityinen bisnes on aiheuttanut myös sen, että kyseiset palvelut ovat painottuneet sairauksien hoitoon, vaikka niiden pitäisi edistää työntekijöiden terveyttä, estää ammattitauteja ja keskittyä työkykyä ylläpitävään toimintaan.

Ihmisten terveydellä ei tule tehdä bisnestä. Sen lisäksi, että se on eettisesti väärin, sairauksien hoitoon keskittyvä bisnesmaailma romuttaa kansanterveystyön periaatteen, jossa korostuu sairauksien hoidon lisäksi myös ennaltaehkäisevä toiminta. Asukkaille tuleekin tarjota sairauksien hoidon lisäksi palveluja, jotka lisäävät koko väestön hyvinvointia. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan verovaroin rahoitettua, julkista terveydenhuoltoa, jota tulee vahvistaa. Perusterveydenhuolto on toiminnan kivijalka.

Asukkaille on tärkeintä, että palvelut järjestyvät. Palvelujen järjestämisessä on kuitenkin oleellista se, että ne myös toimivat hyvin ja ne pystytään rahoittamaan järkevästi. Terveyspalveluissa on sellaisia ongelmia, jotka eivät ratkea pienillä muutoksilla. Seuraavan eduskunnan onkin päätettävä suurista muutoksista, joilla parannetaan terveyspalveluja. Terveyspalvelut on saatava nykyistä tasa-arvoisemmiksi.

Olisi siis varmaan kuunneltava jälleen kerran professori Puskan ja muiden hyvien asiantuntijoiden esityksiä.

Jaa