Tulevista eduskuntavaaleista

Kunnallisjärjestön pj. Mika Helander: Tulevista eduskuntavaaleista

Vaalit ovat huhtikuun puolessa välissä. ensi vuonna, joten vaaliin on aikaa puoli vuotta. Vaalikuume nousee ja huomaamme päivittäisessä uutisoinnissa kuinka eri ryhmät jo asemoituvat vaaleihin. Kaikille sosialidemokraattisesti ajatteleville tulevat vaalit ovat sellainen urakka, joissa menestyminen ei anna varaa löysään asenteeseen.

Mielipidemittausten kauneuskilpailussa Kokoomus ja Perussuomalaiset ovat menestyneet jo pidemmän aikaa ja meillä sosialidemokraateilla on ollut heikohko 20 % kannatus. On tarpeen osoittaa äänestäjille kilpailijoidemme puutteet ja väärinkäytökset. Keskustassa on ollut jatkuvia sotkuja jo pitkään, ja jopa puolueen johto on  ryvettynyt näissä. Juhantalo, Jäätteenmäki, Korhonen ja Vanhanen. Sääntöjen noudattaminen on ollut Kepulle viimevuosina vaikeaa. Kokoomus on luvannut populistisesti vaikka mitä, mutta tulokset ovat heikkoja. Kokoomusvetoisesti on toteutettu huono hälytyskeskusuudistus ja surkea yliopistouudistus, eivätkä tasa-arvo tupon jäljetkään ole kovin rohkaisevia. Vihreät ovat hallituksessa vallanhimossaan luopuneet kaikkein tärkeimmistä tavoitteistaan. Perussuomalaisilta voi kysyä miten kaikki Suomessa voi olla hanurista ja samalla halutaan vastustaa kaikkia uudistuksia.

Myös oma sanomamme täytyy kirkastaa ja saada perille tavallisille äänestäjille. Jokaisen suomalaisen tulee tietää mitä puolueemme haluaa. Hiljattain annetut kolme sitoumusta ovat tärkeitä vaaleihin mentäessä: 1) nuorisotyöttömyys on saatava vähenemään – lisäämme työllisyysmäärärahoja tulevassa hallituksessa 2) verotus on saatava oikeudenmukaiseksi – ei käy, että pääomatuloista maksetaan vähemmän veroja kuin palkka ja eläketuloista! 3) emme leikkaa eläkkeitä. Kaikkien tulee tuntea nämä sitoumukset ja osata perustella ne äänestäjille.

Kulttuurisosiologiasta inspiroituneena käsittelen lyhyesti hieman suomalaisen yhteiskunnan kulttuurista nykytilaa. Suomalaisessa yhteiskunnassa on hyvinvoinnin ja ostovoiman kehityksen johdosta muodostunut yksi suuri keskiluokka. Analyyttisessä mielessä meillä on vielä useita eri yhteiskuntaluokkia, kuten suorittavissa töissä työskentelevä työväenluokka, toimihenkilöistä koostuva keskiluokka, ja pääomatuloilla elävät kapitalistit. Ihmiset kuitenkin mieltävät itsensä keskiluokaksi. He harrastavat asioita, jotka aiemmin olivat vain ylempien luokkien ulottuvissa, kuten tennistä, ratsastusta ja golfia. Tästä syystä keskiluokan kulttuuriset koodit ja toimintatavat ovat tulleet hallitseviksi.

Mutta kun yksi luokka on oikein iso, niin sen sisäiset erotkin ovat suuria. On joitakin asioita, jotka lähes kaikki pitävät tärkeinä, kuten hyvään elämään liittyvät seikat. Koulutus, harrastaminen, hyvä terveys, hyvä toimeentulo, nätti asunto erityisesti sisustuksen osalta, hyvät käytöstavat ja toimivat ihmissuhteet. Hyvä suhde ystäviin ja perheenjäseniin kuuluu myös näihin asioihin. Nämä ovat seikkoja joita suomalaiset arvostavat, ja kun ne puuttuvat niin ymmärretään kaivata näitä asioita. Suomalaiset eivät halua olla machomiehiä tai miljonäärirouvia. He eivät halua pröystäillä trendikkäissä ja kalliissa vaatteissa tai ajaa urheiluautoilla. Suomalainen keskiluokkakin omaa sosiaalisen omatunnon, ja toivovat asioiden olevan järjestyksessä. Suomalaiset ovat kohtuuden väkeä.

Tässä on meidän sosialidemokraattien ”markkinarako”! Keskiluokkaisuudessa on joskus sellaista aristokraattisuuteen pyrkivyyttä, jossa pidetään itseään muita parempina ja vielä väitetään huippujen ja menestyjien paapomisen olevan ainoa menestysresepti. Mutta keskiluokkaisuudessa on myös arvostelukykyä nähdä tällaisen läpi, joka merkitsee sitä, että pöyhkeilevä itsensä korostaminen ei anna uskottavuutta vaalikentillä. Keskiluokassa on arvostelukykyä toteamaan, että näytöt ratkaisevat ja tässä suhteessa olemme ylivoimaisia. Älkäämme siis pitäkö liikaa etäisyyttä ihmisiin vaan haetaan kontaktia! Timo Soinin maisterisjätkä –imago on nimenomaan tähän kulttuuriseen tilaan suunnattua. Me puolestamme voimme ottaa mallia hiljattain synnyttäneistä äideistä, jotka edustavat usein sellaista maanläheisyyttä ja inhimillistä kokemusta, jossa asioiden tärkeysjärjestys muistetaan ja ihmisen elämään liittyvien asioiden kirjo on luonnollista arkipäivää. Tämä antaa uskottavuutta jätkienkin parissa! Espoossa enemmän kuin missään muualla Suomessa on tällainen keskiluokkainen rivitalokulttuuri vallitsevaa.

Se mitä me edustamme politiikassamme on suomalaisuuden ytimessä ja nimenomaan sellaista, jota tämän maan kansalaiset ovat valmiita puolustamaan. Sanotaan se selkeästi ja ymmärrettävästi äänestäjille.

Jaa

Ruotsin eduskuntavaalit 2010

Håkan Friis: Ruotsin eduskuntavaalit 2010

Lyhyesti voi todeta, että juuri käydyt vaalit kirjataan useammalla saralla historiallisiksi. Sosialidemokraatit saavat ennätyksellisen pienen kannatuksen, vajaat 31 %. Kokoomus saa kaikkien aikojen korkeimman kannatuksensa, noin 30 %. Uusi eduskuntapuolue on syntynyt, Ruotsidemokraatit, vajaalla kuudella %:illa. Viidellä eduskuntapuolueella kannatus laski.

Nyt porvariallianssilla on mahdollisuus jatkaa vähemmistöhallituksena, mutta tilanne on kinkkinen. Ruotsidemokraatit ovat vaatimassa politiikalleen hyväksyntää. Tämä uusi eduskuntapuolue on juuriltaan natsijärjestö, joka haluaa panna maahanmuuttopolitiikan uusiksi. Tilanne on sen verran vakava, että pääministeri Reinfeldt aikoo pyytää Ympäristöpuoluetta yhteistyökeskusteluun. Vihreät ovat kumminkin välittömästi torjuneet moiset aikeet, viittaamalla liian suuriin poliittisiin eroihin.

Miksi kävi niin kuin kävi?
Porvariallianssi on taitavasti osannut tuoda esiin sanomaansa. Johtajuus, valtion talouden hoitaminen, uskottavuus, uusia mahdollisia veroalennuksia sekä käyttämällä vanhaa sosiaalidemokraattista retoriikkaa. Lehdistö on selvästi tuonut esiin negatiivisia puolia Mona Sahlinissa ja päinvastoin myönteisiä Fredrik Reinfeldtissä.

Sosialidemokraatit eivät osanneet tarpeeksi hyvin uudessa tilanteessa, punavihreässä yhteistyössä julistaa sanomaansa. Poliittiset suuntavaihtoehdot eivät tulleet ajoissa äänestäjien tietoisuuteen. Aikaisemmat demariministerit arvostelivat Sahlinia, Göran Persson etunenässä sopimattomalla tavalla vain muutama viikko ennen vaalipäivää. Tämä oli myös uusi kokemus Ruotsin historiassa. Ruotsidemokraattien selvä kannatus johtui protestiäänistä ja pelosta, että maahanmuuttajat kasvavat liian suureksi ryhmäksi, mutta suuri syy on kuitenkin maan hallituksella. Heikentämällä perinteistä hyvinvointiyhteiskuntaa moni kantaväestöstä on joutunut suureen pulaan, sairastuttuaan he joutuvat myymään omaisuutensa, koska heitä ei enää hyväksytä uusien sääntöjen mukaan yleisen sairausvakuutuksen piiriin.

Lisäksi voidaan todeta, että vaaleista tuli enemmän jonkinlainen mister/miss kilpailu, jossa kokoomuksella oli koko kesän etumatka. Pääministeri Reinfeldtin UKK-look ja valtiovarainministeri Borgin poninhäntä upposivat kansan makuun.

Uusi tilanne eduskunnassa on myös mielenkiintoinen. Tullaanko näkemään muita hallitusvaihtoehtoja? Tuleeko tapahtumaan loikkauksia? Vai saadaanko pian ennenaikaiset vaalit?

Alkanut viikko tulee varmaan valaisemaan tilannetta ja ratkaisut saattavat näkyä piankin.

Håkan Friis, yhteiskuntakriitikko
Ent. pääluottamusmies, loppuasennustehdas AB Volvo, Göteborg
Ent. puheenjohtaja, Arbetslösas förening i Skåne

Jaa

SDP puolustaa suomalaisten eläketurvaa

Maria Guzenina-Richardson: SDP puolustaa suomalaisten eläketurvaa

SDP:n eläkelinjaus on herättänyt kiitettävästi keskustelua. Kansalaiset näyttävät ymmärtävän ja kunnioittavan tekemäämme päätöstä olla korottamatta eläkkeelle siirtymisen alaikärajaa 63:sta 65:een vuoteen. Mutta etenkin nykyisten hallituspuolueiden edustajat ovat yrittäneet parhaansa mukaan saada kantamme näyttämään epärealistiselta tai populistiselta. Saanen perustella puolueeni ratkaisun.

Työuria on pidennettävä. SDP haluaa, että suomalaiset saavat nauttia työnteosta mahdollisimman terveinä ja hyvinvoivina. Tähän tavoitteeseen ei päästä mekaanisella eläkeikärajan pakkonostolla. Esimerkiksi Eläketurvakeskuksen uuden tutkimuksen mukaan hyvän terveyden ja koulutustason ohella työssä jatkamista edistävät työnantajan tuki ja työn kokeminen tärkeäksi elämänalueeksi.

Tarvitaan siis paitsi työpaikkoja myös työelämän laadun kehittämistä, perheen ja työn yhteensovittamisen mahdollisuuksien lisäämistä, johtamiskulttuurin uudistamista ja terveydenhuollon palveluiden tukea. Me uskomme, että näillä toimilla syntyy tuloksia ja samalla luottamus eläkejärjestelmäämme pysyy vankkana.

Suomessa on tällä hetkellä noin 20 000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa nuorta. Heidän määränsä kasvaa nykyisellä tahdilla 3000 hengen vuosivauhtia. On inhimillisesti katsottuna väärin, etteivät he voi osallistua työelämään omalla panoksellaan. Myös kansantaloudellisesti katsottuna näiden nuorten työtulomenetykset valtiolle ovat huimat – peräti 6000 miljoonaa euroa. Puolueeni tavoitteena on työkyvyttömyyden vähentäminen kaikissa ikäluokissa. Tämä edellyttää palveluiden parantumista ja työelämän muuttumista inhimillisemmäksi.

Nykyisessä eläkejärjestelmässä on liukuva 63-68 -vuotiaana eläkkeelle jäämisen ikä. Eläkeiän mekaaninen nostaminen 65:een on vain peitelty keino hyväksyä työttömyys ja muut syyt, jotka lyhentävät ihmisten työuria. Eläkeiän mekaaninen korottaminen on varsinaisten ongelmien sivuuttamista: oireiden hoitoa väärällä lääkkeellä sairauden kustannuksella, risiiniöljyä ripuliin.

On vain kohtuullista, että puolueiden näkemykset eläkejärjestelmästämme kerrotaan äänestäjille hyvissä ajoin ennen vaaleja. SDP on valmis kantamaan vastuunsa työurien pidentämisestä puuttumalla niihin syihin, joiden vuoksi ihmiset eivät pysty olemaan haluamallaan tavalla mukana rakentamassa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa työtä tekemällä ja vastuuta kantamalla.

Maria Guzenina-Richardson
SDP:n varapuheenjohtaja
Kansanedustaja

Jaa

Ruotsin eduskuntavaalien kynnyksellä

Håkan Friis: Ruotsin eduskuntavaalien kynnyksellä

Haluan alkaa silmäyksellä edelliseen vaalitaistoon neljä vuotta sitten.

Porvaripuolueet (kokoomus, kansanpuolue, keskusta ja kristillisdemokraatit) tekivät historiaa perustamalla poliittisen allianssin sopimalla useista suurista kysymyksistä. Allianssi kävi vahvaa kampanjaa kokoomuksen johdolla, joka kutsui itseään nimellä; Uudet kokoomuslaiset. Samalla Ruotsin Kokoomus otti käyttöön nimen; Uusi työläispuolue.

Istuva sosiaalidemokraattinen hallitus ei ollut täysin onnistunut työllisyystavoitteessaan, joka muodostui helpoksi maalitauluksi kokoomukselle. Kokoomus lupasi työllistää niitä, jotka sijaitsevat kauimpana työmarkkinoista 100 % palkalla. Työn tekeminen tulisi olemaan kannattavaa ja vapautta tulisi lisätä. Valtion ei tulisi ohjata ihmisiä kuten ennen. Avustusjärjestelmiä tulisi vähentää. He puhuivat Työttömyyskassasta ja yleisestä sairausvakuutuksesta alentavaan sävyyn pitämällä niitä avustuksina. Porvarillinen allianssi voitti vaalit niukalla enemmistöllä.

Ennennäkemättömällä vauhdilla porvarihallitus ryhtyi uudistustyöhön. Ensiksi käytiin työttömyyskassaan käsiksi. Perustana oli näkemys, että jokaisen omaan vastuuseen kuuluu, onko työtä vai ei. Sanottiin, että malli on poimittu Suomesta. Kuitenkin lopputulos oli huomattavasti heikompi. Lisäksi palkallisille järjestettiin veronkevennyksiä. Työttömät, sairaat ja eläkeläiset eivät saaneet minkäänlaisia veronkevennyksiä vaan päinvastoin maksujen- ja verojenkorotuksia.

Uusi FRA-laki nuijittiin läpi tiukalla enemmistöllä. Laki tarkoittaa lyhyesti sanottuna, että ketä tahansa voidaan kuunnella sähköisessä viestinnässä sekä maan sisällä että ulkomaan liikenteessä.

Yhtä suurella innolla sairausvakuutussäännöt muutettiin aivan kohtuuttomiksi. Tämä tarkoittaa, että useita kymmeniä tuhansia ihmisiä ajetaan vakuutuksesta ulos tänä vuonna. On vielä liian aikaista sanoa, kuinka moni joutuu sosiaaliluukulle. On vielä vakavampaa, että monet eivät jaksa uudistusta vaan riistävät henkensä. Useita itsemurhayrityksiä on rekisteröity. Alan tutkijat Lundin yliopistossa kutsuvat uutta lakia eräänlaiseksi epäinhimilliseksi kokeilutoiminnaksi.

Kaikessa uudistustyössä hallitus on jättänyt huomioimatta lausunnonantajien näkemyksiä, jotka usein ovat olleet esityksiin hyvinkin kriittisiä.

Tapahtumat ovat aivan omalaatuisia ruotsalaisessa historiassa ja nykymenosta voitaisiin jopa käyttää sanontaa; demokraattinen anarkia.

Työjärjestelyissä ollaan onnistuttu muutamissa tapauksissa aikaansaamaan 100 % työaika, mutta palkka jää alle tavallisen alkupalkan, kun ollaan ns. työharjoittelussa. Esimerkkejä löytyy jopa 2-vuotissopimuksista iäkkäille pitkäaikaistyöttömille, jotka jakson jälkeen siirtyvät vanhuuseläkkeelle. Työmarkkinapolitiikka on täysin kariutunut.

(Ruotsin) Vaalit järjestetään 19. syyskuuta ja jotkut arviot viittaavat siihen, että eläinoikeuskysymykset ratkaisevat miten vaaleissa käy. Kaikki kunnia eläinoikeusasioille. Itse näkisin kumminkin, että ihmisoikeusasiat olisivat ensi kädessä vaikuttamassa vaalitulokseen.

Håkan Friis, yhteiskuntakriitikko

Ent. Pääluottamusmies, Loppuasennustehdas AB Volvo Göteborg
Ent. Puheenjohtaja, Arbetslösas förening i Skåne (työttömien yhdistys Skånessa)

Jaa

Omaishoidontukeen tehtävä valtakunnallisia parannuksia

Eduskuntavaaliehdokas, Sos. & Terveyslautakunnan pj. Johanna Värmälä: Omaishoidontukeen tehtävä valtakunnallisia parannuksia

Ei turhaan väitetä, että omaishoito on se, joka joutuu ”liipasimelle” aina kun kunnassa on taloudellisesti tiukkaa. Viime keväänä Espoon säästöpäätöksien yhteydessä virkamiehet yrittivät saada sosiaali- ja terveyslautakuntaa säästämään omaishoidontuen määrärahoista. Siihen lautakunta ei  onneksi suostunut. Kesäkuussa virkamiehet päättivät vuorostaan omavaltaisesti, että omaishoidontuen uusia asiakkaita ei enää oteta.

Virkamiehet perustelivat tuota omavaltaista tekoaan sillä, että omaishoitoon varatut määrärahat olivat ylittymässä. Kun keskustelimme asiasta luottamushenkilöiden kesken, päädyimme siihen, että kyseinen määrärahaylitys saisi toteutua ja uusia myönteisiä omaishoidontuen päätöksiä alettiin taas tekemään syksystä alkaen.

Espoossa tehtiin kuitenkin muutoksia omaishoidontuen myöntämisperusteisiin syksyllä 2009. Palasimme lain tasolle omaishoidontuen myöntämisessä ja se toi esille lain epäkohdat.

Lain mukaan kunnat saavat määritellä jokainen makunsa mukaan omaishoidontuen myöntämisen tiettyjä perusteita. Se on johtanut siihen, että omaishoitajat ovat asuinpaikkansa perusteella eriarvoisessa asemassa.

Toisessa kunnassa omaishoitaja menettää lakisääteiset vapaansa, kun hoidettava on jonkun muun kuin omaishoitajan hoidettavana yli kolme vuorokautta lakisääteisten vapaiden lisäksi. Niin tehdään esimerkiksi Vantaalla. Espoossa kyseiset vapaat menettää viiden vuorokauden jälkeen. Joissakin kunnissa järjestetään lakisääteisten vapaiden lisäksi lisävapaita. On myös kuntia, joissa sellaiseen ei ole mahdollisuuksia.

Omaishoidon tuen myöntämisen periaatteita tulisikin yhdenmukaista valtakunnallisesti. Myös omaishoidontukea koskevaa lakia tulisi parantaa. Omaishoitolaki ei voi olla ristiriidassa esimerkiksi perusopetuslain kanssa. Perusopetuslain mukaan lapsen on käytävä koulua, eivätkä oppilaat ja omaishoidotuen saajat voi vaikuttaa koulupäivien pituuteen. Omaishoitajaa ei saa rangaista lapsen koulunkäynnistä niin kuin nyt tehdään. Nykyisen lain mukaan omaishoitajilla on oikeus lakisääteisiin vapaisiin vain, jos heidän hoidettavansa on arkisin poissa kodistaan keskimäärin enintään viisi – seitsemän tuntia arkipäivää kohti.

Laissa pitäisi myös huomioida se, että omaishoitajat elävät erilaisissa elämäntilanteissa. Esimerkiksi yksinhuoltajilla ei ole mahdollisuutta hengähtää päivän aikana samalla tavoin kuin omaishoitajalla, joka on kahden vanhemman perheessä. Olisi kohtuullista, että myös perheen tulotaso otettaisiin huomioon omaishoitoasioissa. Pieni- ja keskituloisille omaishoitajille voisi myöntää lasten kotihoidontuen kaltaista, tulosidonnaista hoitolisää.

Omaishoitajat ansaitsevat parannuksia omaishoitolakiin. Asiat pitää ratkaista eduskunnassa, kun halutaan kohdella eri alueilla asuvia omaishoitajia tasavertaisesti.

Johanna Värmälä (sd.)
Sosiaali- ja terveyslautakunnan pj., Espoo
www.johannavarmala.fi

Jaa