Suomen talous kasvuun


Eduskuntavaaliehdokas Seppo Lehto: Suomen talous kasvuun

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mielekkään, tarpeellisen, tuottavan, kysyntää omaavan työn tekeminen on se sampo, joka takoo kansalaisille ja yhteiskunnalle hyvinvointia ja tyytyväisyyttä. Mitä parempi työllistymisaste ja mitä korkeamman tieto- ja jalostusarvon omaavia tuotteita ja palveluja valmistamme kotimaan ja ulkomaan markkinoille sitä suuremmat ovat valtion verotulot ja hyvinvointipalveluidemme laatu. Täystyöllisyys on oltava ensisijainen tavoitteemme.

Kansainvälinen syvä taantuma romahdutti Suomen ulkomaanvientiin perustuvan kansantalouden. Bruttokansantuote putosi 7,8 % ja vuoden 2009 ulkomaanviennistä katosi neljännes. Työttömyysaste tammikuussa 2010 oli 9,5% ja nuorisotyöttömyysaste 22,7 %, jonka ennustetaan kasvavan toukokuussa 40 %:iin.

Julkinen talous velkaantuu, alijäämävaje pahenee. Taloutta elvytetään. Velanottoa ei voi kasvattaa rajattomasti. Noususuhdanteen alkamista toivotaan pelastajaksi. Kuitenkin päätöksiä on tehtävä ja toimenpiteisiin on ryhdyttävä ajoissa. Lama pakottaa muutoksiin ja uusiin valintoihin ja linjauksiin. Entinen meininki ei voi jatkua, tarvitaan uudistuksia ja uutta suuntaa. Nuorista, sairaista, heikko-osaisista ja vanhuksista meidän on joka tapauksessa huolehdittava kaikissa taloudellisissa tilanteissa.

Vanhasen hallitus toiveajattelee ratkaisevansa julkisen talouden kestävyysvajeen ja huoltosuhteen muutoksesta aiheutuvan rahoitusongelman vanhuuseläkeiän huomattavalla nostolla. Tässä valtavassa nuorisotyöttömyystilanteessa kaavailtu ratkaisu kummastuttaa. Esitetylle eläkeiän nostolle ei löydy riittäviä perusteita.  Tehtävän työn määrä ja työllistyminen eivät parane tällaisella taikatempuksi luokiteltavalla lakimuutoksella.

Laivalla pitää olla kapteeni, muuten se menee karille. Suomen hallituksen tulee tehdä kasvua ruokkivia ratkaisuja: parannettava työllistymistä, tuettava toimeliaisuutta. Kun kasvatamme jaettavaa kakkua, niin silloin meidän ei tarvitse ottaa keneltäkään pois.

Vanhuuseläkkeelle siirtymisen mahdollisuus tulee säilyttää joustavana 63- 68 ikävuosien väliin ajoittuvana palkansaajan omaan päätösvaltaan perustuvana oikeutena.  Vapaaehtoisen eläkkeelle siirtymisen ajankohtaan vaikuttavat monet seikat. Pakkotoimien sijasta tulee käyttää kannustavia porkkanoita: eläkekarttumaprosenttin suuruutta, työssä viihtymisen parantamista, työntekijän osaamistasosta huolehtimista, muutosturvan kehittämistä jne. Nämä toimenpiteet kunnioittavat palkansaajaa, parantavat motivaatiota, vähentävät vastakkainasettelua, lisäävät tuottavuutta ja siirtävät eläkkeelle siirtymisajankohtaa myöhemmäksi. Eläkeiän nosto vain pahentaa iäkkäiden muodostamaa rekrytointitulppaa, joka estää ja siirtää nuorten pääsyä työelämään.

Nuorisotyöttömyyttä ei tule sietää, se on poistettava, käyttäen kaikkia luovuuden suomia keinoja. Yhtään nuorta ei saa jättää heitteille, syrjäytymisvaaraan, ilman työ-, koulutus- tai hoitopaikkaa.

Kuntien tulee tehdä terveys-, sosiaali- ja työviranomaisten kanssa yhteinen henkilörekisteri alueellaan asuvista 15- 30 vuotiaista nuorista. Ongelmatilanteissa otetaan henkilökohtaisesti yhteyttä nuoreen ja haastatteluin etsitään ja löydetään häntä kiinnostava ala ja hänelle sopiva  työ-, koulutus- tai hoitopaikka.

Työssä oppiminen, oppisopimuskoulutus on nostettava kokonaan uuteen arvoon. Yritys, joka palkkaa nuoren oppisopimuskoulutukseen tulisi saada työllistämissetelin tuoma hyöty. Työnantajan on kerrottava oppisopimuskoulutuksen tavoitteet ja aikataulu koulutusta tukevalle viranomaiselle. Näin saadaan nuoret aikaisessa vaiheessa kiinni työelämään, mikä tukee heidän itsenäistymisprosessia ja vastuunkantoa omasta elämästä. Työllistymisseteli ei vääristä yritysten välistä kilpailua, koska se ei ole vastikkeeton. Yritysten yhteiskuntavastuullisuus palkitaan hyvän työnantajan maineella ja parempana työvoiman saatavuutena.

Vasta sen jälkeen kun nuorisotyöttömyys on poistettu ja työttömyysprosentti on painettu huomattavasti nykyistä alemmalle tasolle, voitaisiin harkita eläkeiän nostamista elinajanodotuksen kasvuun perustuen, jos julkisen talouden tasapaino sitä vaatii.

Päätösten tulee kuitenkin olla kolmikantaneuvotteluiden yhteiseen näkemykseen perustuvia.

Suomi ei ole mikään erillinen saareke. Globalisoituvassa yhteistyön maailmassa voimme tehdä parempia koko ihmiskuntaa palvelevia päätöksiä. EU yhtenäistää toimintatapojamme, lainsäädäntöä, takaa rauhan ja turvallisuuden, luo vakautta, työpaikkoja. Meidän tulee olla aktiivisesti mukana näissä neuvottelupöydissä, joissa meihin vaikuttavista asioista päätetään.

Ilmastomuutoksen torjunta, energiapoliittiset päätökset, uudet teknologiat, tekniikan kehitys, tieteelliset läpimurrot nano-ja biotekniikassa, informaatioyhteiskuntaan siirtyminen muuttavat toimintaympäristöämme jatkuvasti.  On meneillään suuri murros, siirtyminen seuraavan 40-vuoden aikana lähes kokonaan pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä, vähäpäästöisiin kestävän kehityksen ratkaisuihin. Nämä kansainväliset päätökset tuovat paljon toimeliaisuutta ja työtä. Ne ovat kasvun tekijöitä, jotka hyödyttävät meitä kaikkia. Tässä kehityksessä meidän tulee olla aktiivisesti mukana.

Nostetaan Suomen talous kasvuun. Työtä, luontoa ja hyvinvointia riittää kaikille, kun toimimme järkevästi, tekemällä oikeudenmukaisia ja kauaskantoisia päätöksiä ja ratkaisuja, jotka eivät lisää luokkaeroja eivätkä eriarvoisuutta ja huomioivat luonnon monimuotoisuuden säilymisen.

Seppo Lehto

Eduskuntavaaliehdokas

Jaa

Kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson avaa blogimme kirjoituksellaan: ”Miksi masennus?”


Miksi masennus?

Robbie Williamsin laulussa Morning sun esitetään kysymyksiä. Miltä uusi päivä näyttää unettoman yön jälkeen, onko mielesi toiveikas vai onko päivän myötä entistä tyhjempi olo? Miten arvotat aamuauringon? Jonkin sortin masennustestikysymyksiä siis.

Äskettäin aamutelevisiossa kerrottiin, että nuorten poikien yhdeksi suurimmaksi ongelmaksi on noussut yksinäisyys. Yksinäisyys puolestaan altistaa masennukselle.

Masennus on tilastojen mukaan yksi nopeimmin kasvavista kansansairauksistamme. Nuorten kohdalla suurin syy työelämästä poisjääntiin on masennus. Tilanne on kestämätön, ja silti sen korjaamiseksi tehdään liian vähän konkreettisia tekoja. Ei ainoastaan politiikassa vaan myös arjen tasolla.

Työ tulevien masennusten torjumiseksi pitäisi aloittaa koululuokkien kokojen pienentämisellä. Luokkakokojen yhteys lasten ja nuorten hyvinvointiin on osoitettu jo useaan otteeseen. Lapselle läsnä oleva ja kannustava opettaja luo perustan tasapainoisemmalle aikuisuudelle. Kaverisuhteita on pienessä luokassa helpompi solmia kuin suuressa. Samoin kiusaamiseen ja ryhmästä pois sulkemiseen voi helpommin puuttua pienen porukan kesken kuin jättilaumassa. Lapsi ja nuori, joka tuntee olevansa tarpeellinen ja kyvykäs selviää elämän alamäistä paremmin kuin heikon itsetunnon omaava. Suorituskeskeisyys yksilön lähtökohtaisen arvon sijaan istuttaa stressin siemenen jo pienestä pitäen.

Huomasitko pari viikkoa sitten käydyn keskustelun alakoululaisten iltapäiväkerhotoiminnan supistamisesta? Kun kunnissa etsitään säästöjä, tällä kertaa säästökohteeksi kaavailtiin pienimpiä koululaisia. Iltapäiväkerhotoimintaan haluttiin päästää lähtökohtaisesti vain ekaluokkalaiset. Tokaluokkalaiset, siis kahdeksanvuotiaat, olisivat joutuneet selviytymään koulun jälkeen usean tunnin ilman aikuisten läsnäoloa. Se, että tällaisia säästöjä lasten turvallisuudesta ja turvallisuudentunteesta edes ajatellaan, on irvokasta.

Kun puhutaan työelämässä jaksamisesta ja työurien pidentämisestä, on tiedostettava miksi ihmiset voivat työssään huonosti. Työntekohan lisää onnellisuutta, mutta jos työympäristö on mätä, mennään miinuksen puolelle.
Luonnevikaisia ei pidä päästää myrkyttämään työpaikan ilmapiiriä. Eikä pomoporras saa viedä happea alaisiltaan. Kyllä suomalainen jaksaa paiskia töitä vaikka kuinka, jos tuntee, että häntä siitä arvostetaan. Tämä on seikka, johon poliittisin päätöksin on vaikea puuttua. Valpas ja ihmismieltä ymmärtävä työnantaja ymmärtää myös satsata työpaikkansa me-henkeen. Se on yhteinen etu.

Ylä- ja alamäet kuuluvat elämään, mutta toivon menettäminen ei. Älkääkä väittäkö, että masennus pitää vain hyväksyä. Ei sitä pidä sen enempää kuin muitakaan sairauksia, joille voi tehdä jotain.
Kyllä jokaiselle soisi ilon herätä aamuihin täynnä tarmoa ja iloa uuden päivän tarjoamista mahdollisuuksista.

http://www.mariaguzenina.net/

Jaa