Terveyspalveluihin tarvitaan suuria muutoksia

Sosiaali- ja terveyslautakunnan pj., kaupunginvaltuutettu Johanna Värmälä: Terveyspalveluihin tarvitaan suuria muutoksia

Kun professori Pekka Puska esitti aikoinaan Pohjois-Karjala-projektia, sille aluksi naureskeltiin. Vastarinnasta huolimatta, hän ei luovuttanut. Projekti aloitettiin ja se osoittautui menestykselliseksi sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyn ja hoidon kannalta. Nyt hän on johtajana Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksessa, jonka asiantuntijat Puskan johdolla esittävät suuria muutoksia terveydenhuollon rahoitukseen. Olisiko taas uskottava professori Puskan hyvää sanomaa?

Suomessa on käytössä monikanavainen rahoitus sosiaali- ja terveydenhuollossa. Se tarkoittaa sitä, että rahaa palveluihin tulee ennen kaikkea kunnilta, valtiolta, kotitalouksilta, Kansaneläkelaitokselta, työnantajilta ja yksityisiltä vakuutusyhtiöiltä muutamien muiden tahojen lisäksi. Nämä tahot saavat rahoituksensa eri lähteistä, kuten keräämällä veroja ja vakuutusmaksuja tai muilla tavoin mm. kotitalouksilta ja työnantajilta.

Kyseinen rahoitustapa lisää Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijoiden mukaan yksityisten palvelujen tarjontaa, joka taas mahdollistaa julkisella sektorilla työskentelevien lääkäreiden lisätyönteon yksityisellä puolella. Tuon rahoituksen kautta järjestyvät myös työterveyshuollon palvelut. Rahoituksen uudistamisen tarve on ilmeinen. Kun uudistamiseen ryhdytään, ”kuumaksi perunaksi” nousevat varmaankin työterveyshuollon palvelut. Ne eivät toimi tällä hetkellä asianmukaisesti. Esimerkiksi pätkätyöntekijät ovat muita eriarvoisemmassa asemassa työterveyshuoltopalveluiden saamisessa. Toisaalta taas erityisesti korkeasti koulutettujen työterveyshuollon sairaanhoidolliset palvelut ovat varsin kattavat ja työttömänä olevat työikäiset eivät saa lähellekään työterveyshuollon tasoisia palveluja. Tällaiset erot luovat tietenkin eriarvoisuutta. Työterveyshuollon yksityinen bisnes on aiheuttanut myös sen, että kyseiset palvelut ovat painottuneet sairauksien hoitoon, vaikka niiden pitäisi edistää työntekijöiden terveyttä, estää ammattitauteja ja keskittyä työkykyä ylläpitävään toimintaan.

Ihmisten terveydellä ei tule tehdä bisnestä. Sen lisäksi, että se on eettisesti väärin, sairauksien hoitoon keskittyvä bisnesmaailma romuttaa kansanterveystyön periaatteen, jossa korostuu sairauksien hoidon lisäksi myös ennaltaehkäisevä toiminta. Asukkaille tuleekin tarjota sairauksien hoidon lisäksi palveluja, jotka lisäävät koko väestön hyvinvointia. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan verovaroin rahoitettua, julkista terveydenhuoltoa, jota tulee vahvistaa. Perusterveydenhuolto on toiminnan kivijalka.

Asukkaille on tärkeintä, että palvelut järjestyvät. Palvelujen järjestämisessä on kuitenkin oleellista se, että ne myös toimivat hyvin ja ne pystytään rahoittamaan järkevästi. Terveyspalveluissa on sellaisia ongelmia, jotka eivät ratkea pienillä muutoksilla. Seuraavan eduskunnan onkin päätettävä suurista muutoksista, joilla parannetaan terveyspalveluja. Terveyspalvelut on saatava nykyistä tasa-arvoisemmiksi.

Olisi siis varmaan kuunneltava jälleen kerran professori Puskan ja muiden hyvien asiantuntijoiden esityksiä.

Jaa

Eduskuntavaalien 2011 suuri merkitys

Ylilääkäri, valtuutettu, Fredrik Almqvist, Eduskuntavaalien 2011 suuri merkitys

Kuntatalouteen kohdistuu suuria paineita kun väestö vanhenee ja työssä käyvien osuus pienenee. Valtionhallinnossa uurastavat työryhmät pohtivat jo miten ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen voidaan tehostaa yhteisen sektorin palvelutuotantoa ja tiukemmin ohjata toimintoja. Esitykset tuodaan hallitusohjelmaneuvotteluihin. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme kehityssuunta tulee riippumaan kevään 2011 eduskuntavaalien tuloksesta.

Julkisuuteen saatettujen ja vuotaneiden tietojen mukaan nykyisen hallituksen ja eduskuntaenemmistön ohjeiden mukaisesti e.m. työryhmät kaavailevat kiristyksiä ja leikkauksia.
Sosiaalidemokraattien lähtökohta on, että oikeudenmukaisemmalla politiikalla voidaan kehittää oikeudenmukaiset hyvinvoinnin edellytykset sekä rahoittaa riittävät ja laadukkaat palvelut. Vauvasta vaariin.

Maksukykyyn perustuva progressiivinen verotus on yksi keino lisätä kuntien mutta ennen kaikkea valtion tuloja. Paras keino lisätä ostovoimaa kotimaassa ja sitä kautta edistää työllisyyttä ja taloudellista kasvua on, pieni- ja keskituloisten ostokyvyn vahvistaminen. Porvarien suosima tasaveromalli rasittaa pienituloisia ja suosii rikkaita. On myös syytä luopua sellaisista verohelpotuksista joista hyväosaiset nauttivat, kuten esim. puunmyyntiin liittyen.

Menopuolella löytyy kuitenkin myös suuria eriä jotka eivät ole tuottoisia tai hedelmällisiä. Maatalouden ympäristötuki ja monet elinkeinoelämän tuet ovat tästä esimerkkejä. Näistä tulee luopua. Työikäisistä pulaa kärsivällä Suomella ei ole enää varaa ”työllistää” ihmisiä projekteissa jotka eivät tuota tarpeellisia palveluja eikä lisäarvoa.

Merkittävän verotulojen lisäyksen saavutamme myös lopettamalla harmaan talouden ja ehkäisemällä muutenkin verojen kiertämistä.

Unohdamme niin helposti, että puitteet yhteiskunnan kehitykselle ja hyvinvoinnille luodaan Eduskunnassa kun kansanedustajat säätävät lakeja. Samat kansan edustajat päättävät myös vuosittain valtion tulo- ja menoarviosta, mikä välittömästi heijastuu kuntatalouteen ja sitä kautta vaikuttaa jokaisen kansalaisen elämään.

Siksi äänestäminen ja vaikuttaminen eduskuntavaaleissa 2011 on niin tärkeää, että olen asettunut ehdokkaaksi.

Jaa

Isiä ei saa ulkoistaa

Eduskuntavaaliehdokas Mikael Jämsänen: Isiä ei saa ulkoistaa!

Minun nimeni on Mikael Jämsänen. Seisoin toukokuussa 2009 eduskunnan portailla isien ja lasten oikeuksien puolesta. Vieressäni pidin kylttiä, jossa luki: ”Tuethan biologisen isän ja lapsen oikeuksia”.  Tapaus sai silloin paljon huomiota.

Taisteluni alkoi, kun biologisen lapseni äiti päätti kieltää minulta isyyden.

Olen tavannut useita järjestöjen edustajia sekä muita asiantuntijoita. He ovat kanssani samaa mieltä. Maailma ei ole hyvä paikka lapselle niin kauan kuin lapsen isä voidaan sulkea pois hänen elämästään ilman sen kummempia syitä.

Toukokuussa 2010 otin yhteyttä kansanedustaja Maria Guzenina-Richardsoniin. Istuimme pari tuntia eduskunnan kahviossa keskustelemassa lapsen oikeuksista. Tuo tapaaminen oli merkittävä käänne taistelussani tasa-arvon puolesta. Tapaamisen päätteeksi Guzenina-Richardson pyysi minua lähtemään ehdolle 2011 eduskuntavaaleihin.

Isyys ei voi olla yksin äidistä riippuvainen asia. Suomessa joudutaan ratkomaan huoltajuusasioita liian usein oikeudessa. Lasta ei saa käyttää aseena toista vanhempaa kohtaan. Tämä heijastuu aina huolto- ja tapaamisriitoihin. On täysin käsittämätöntä, että huoltajuuskiistojen takia joudutaan joskus tilanteeseen, jossa isä, joka on täysin kykeneväinen hoitamaan lastaan, sivuutetaan ja lapsi joutuu jopa huostaan otetuksi.

Lainsäädäntö ei saa asettaa vanhemmuutta eriarvoiseen asemaan.

Isyyslakimme on 35 vuotta vanha ja loukkaa YK:n yleissopimusta lapsen oikeuksista. Vanhemmuuden asettaminen eriarvoiseen asemaan lain edessä ei ole järkevää perhepolitiikkaa eikä toimi lapsen parhaaksi.

Perherakenteemme ovat muuttuneet vuosien aikana ja ihmiset elävät erilaista elämää kuin 35 vuotta sitten. Kenenkään etu ei ole kehottaa vanhempia taistelemaan lapsistaan. Lainsäädännön tulisi edistää sovittelua ja tukea molempien vanhempien osallistumista lapsen kasvatukseen ja kehitykseen. Tämä vaikuttaisi positiivisesti useisiin vanhempien välisiin tilanteisiin jo ennaltaehkäisevässä muodossa.

Yhteiskunnalla ei ole varaa menettää toista vanhempaa lapsen elämästä pois näiden rajujen huoltajuusriitojen seurauksena. Yhteiskunnalle maksaa kohtuuttomasti kun järjestelmä ei tue tai kannusta molempia vanhempia tasavertaisesti. Lapsen elämässä toisen vanhemman etäisyys voi olla taakka, jota hän joutuu kantamaan läpi elämänsä.

Jaa