Espoo velkaantuu massiivisesti. Tuloveroa nostettava vastuullisesti 0,25 %-yksikköä

Espoon kaupunginvaltuusto käsittelee tänään mm. kaupungin tuloveroprosenttia vuodelle 2018. Espoon kaupunginhallitus päätti äänestyksen jälkeen (9-6) esittää valtuustolle tuloveron pitämistä ennallaan 18,00 prosentissa.

Espoon demarit haluavat hillitä kaupungin massiivista velkaantumista ja esittävät valtuustossa veroprosentin nostamista 0,25 %:lla 18,25 prosenttiin vuodelle 2018.

Espoolla ei ole varaa manner-Suomen toiseksi alhaisimpaan veroprosenttiin. Suurista kaupungeista Helsingissä veroprosentti on 18,50, Vantaalla 19,00, Turussa 19,50 ja Tampereella 19,75. Muiden kaupunkien korkeampi veroprosentti ei toki ole syy nostaa veroja, mutta Espoon veroprosentti onkin keinotekoisen alhainen.

Espoo velkaantuu massiivisesti. Vuonna 2016 kaupunki velkaantui 600 000 euroa päivässä eli kahden rivitalon verran vuoden joka ikinen päivä. Valtuustossa hyväksyttävänä olevan talouden kehyssuunnitelman mukaan vuonna 2018 velka kasvaa 123 miljoonaa euroa. Vuonna 2019 velan arvioidaan ylittävän miljardi euroa.

Valtuusto hyväksynee 11.9. Espoon talouden kehykset tuleville vuosille. Tämä tarkoittaa, että kaupungin investointitarpeista ei ole nyt suurta erimielisyyttä. Sitä vastoin erimielisyyttä on siitä miten menot rahoitetaan.

Vastuullinen talous pakottaa maltilliseen veronkorotukseen

Espoolla ei ole varaa nykyiseen veroprosenttiin. Tuloveroprosentin nostaminen on välttämätöntä kaupungin velkaantumisen hidastamiseksi, sisäilmaongelmaisten koulujen- ja päiväkotien korjaamisen rahoittamiseksi sekä väkiluvultaan kasvavan ja ikääntyvän kaupungin palvelujen turvaamiseksi. Ilman veroprosentin nostamista kaupungin palvelujen tuottaminen ja talous ovat uhattuina muutaman vuoden päästä.

Tuloveron nostaminen 0,25 prosenttia lisäisi kaupungin verotuloja noin 17 miljoonaa euroa vuodessa. 10 vuoden kehyskauden lopulla tämä tarkoittaisi lähes 200 miljoonaa euroa pienempää velkataakkaa.

Lisätietoja:

Markku Sistonen, Espoon Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja, 046 8773884
Juri Aaltonen, Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen, puh. 040 553 9536

Palveluseteli – mistä oikeastaan on kyse?

Eduskuntavaaliehdokas Pirkko KuuselaEduskuntavaaliehdokas Pirkko Kuusela: Palveluseteli – mistä oikeastaan on kyse?

Onko kyse rahasta, valinnanvapaudesta vai todellisuudessa sittenkin vastuusta? Voidaanko katsoa, että ottamalla vastaan palvelusetelin, asiakas ottaa myös kantaakseen koko vastuun tarvitsemastaan palvelusta?

Palveluseteliä ajetaan voimakkaasti myös kunnallisiin palveluihin: vanhustenhoitoon, omaishoitajien vapaapäiviin, vammaispalveluihin, päivähoitoon, terveyspalveluihin…

Kunnan myöntämä palveluseteli voi kattaa hankittavan palvelun täysin (vammaispalvelut) tai osittain. Toisaalta arvo voi määräytyä myös käyttäjän tulotason mukaan. Tosiasiassa kuntien vastuulla olevia palveluja siirretään yksityisten tuottamiksi.

Palveluseteliä markkinoidaan valinnanvapaudella. Mutta onko käyttäjällä tosiaan valinnan mahdollisuus? Pakottaako julkisten palvelujen tila valitsemaan yksityisen palveluntuottajan? Löytyykö yksityiseltä sektorilta riittävän laadukas vaihtoehto? Riittäkö palvelusetelin arvo tarvittavaan määrään tarpeen mukaista palvelua? Ja riittävätkö omat tulot tarvittavan lisämaksun suorittamiseen?

Esimerkiksi:
• omaishoitajien vapaapäiviä varten annettava palveluseteli on Helsingissä alle 200€, vaikka vapaapäivien todelliset kustannukset kohonnevat yli 500€. Pienituloiset eivät voi maksaa erotusta ja jäävät näin lakisääteisten vapaapäivien ulkopuolelle.
• Espoossa pilotoinnissa oleva Henkilökohtaisen avun palveluseteli on arvoltaan 21€, vaikka todellisuudessa tuntihinnat ovat 30€ ylöspäin. Saadaanko laadukkaita palveluntuottajia sitoutumaan asiakkaalle välttämättömään avustajatyöhön tällä hinnalla?
• Espoossa on käytössä vanhusten taksimatkoissa 21€:n katto (21€=10km). Käytännössä tämä tarkoittaa joidenkin vähävaraisten osalta sitä, ettei matkoja voi käyttää, koska ei ole varaa maksaa yli menevää osuutta.

Palvelusetelillä tuotettava palvelu perustuu palveluntuottajan ja asiakkaan, tässä siis käyttäjän, väliseen sopimukseen ja on siis kuluttajalain alaista toimintaa. Myös subjektiivisten oikeuksien, kuten vaikeavammaisten henkilöiden välttämätön apu, on näin siirtynyt asiakkaan omalle vastuulle. Tulevaisuudessa varmasti nähdään, miten kuluttajalaki sopii palveluja koskevien riitojen selvittelyyn.

Voidaanko vastuu näin siirtää?

Asiakkaan halutessa ja ymmärtäessä vastuunsa, niin mielestäni voidaan. Tapauksissa, joissa on selvää, ettei asiakas pysty tätä vastuuta kantamaan, tulee tarjolla olla myös muita vaihtoehtoja. Kunta ei siis voi vetäytyä vastuusta lakisääteisten palvelujen osalta, vaikka palvelusetelien käyttöönotosta olisikin päätetty.

Eduskuntavaalien 2011 suuri merkitys

Ylilääkäri, valtuutettu, Fredrik Almqvist, Eduskuntavaalien 2011 suuri merkitys

Kuntatalouteen kohdistuu suuria paineita kun väestö vanhenee ja työssä käyvien osuus pienenee. Valtionhallinnossa uurastavat työryhmät pohtivat jo miten ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen voidaan tehostaa yhteisen sektorin palvelutuotantoa ja tiukemmin ohjata toimintoja. Esitykset tuodaan hallitusohjelmaneuvotteluihin. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme kehityssuunta tulee riippumaan kevään 2011 eduskuntavaalien tuloksesta.

Julkisuuteen saatettujen ja vuotaneiden tietojen mukaan nykyisen hallituksen ja eduskuntaenemmistön ohjeiden mukaisesti e.m. työryhmät kaavailevat kiristyksiä ja leikkauksia.
Sosiaalidemokraattien lähtökohta on, että oikeudenmukaisemmalla politiikalla voidaan kehittää oikeudenmukaiset hyvinvoinnin edellytykset sekä rahoittaa riittävät ja laadukkaat palvelut. Vauvasta vaariin.

Maksukykyyn perustuva progressiivinen verotus on yksi keino lisätä kuntien mutta ennen kaikkea valtion tuloja. Paras keino lisätä ostovoimaa kotimaassa ja sitä kautta edistää työllisyyttä ja taloudellista kasvua on, pieni- ja keskituloisten ostokyvyn vahvistaminen. Porvarien suosima tasaveromalli rasittaa pienituloisia ja suosii rikkaita. On myös syytä luopua sellaisista verohelpotuksista joista hyväosaiset nauttivat, kuten esim. puunmyyntiin liittyen.

Menopuolella löytyy kuitenkin myös suuria eriä jotka eivät ole tuottoisia tai hedelmällisiä. Maatalouden ympäristötuki ja monet elinkeinoelämän tuet ovat tästä esimerkkejä. Näistä tulee luopua. Työikäisistä pulaa kärsivällä Suomella ei ole enää varaa ”työllistää” ihmisiä projekteissa jotka eivät tuota tarpeellisia palveluja eikä lisäarvoa.

Merkittävän verotulojen lisäyksen saavutamme myös lopettamalla harmaan talouden ja ehkäisemällä muutenkin verojen kiertämistä.

Unohdamme niin helposti, että puitteet yhteiskunnan kehitykselle ja hyvinvoinnille luodaan Eduskunnassa kun kansanedustajat säätävät lakeja. Samat kansan edustajat päättävät myös vuosittain valtion tulo- ja menoarviosta, mikä välittömästi heijastuu kuntatalouteen ja sitä kautta vaikuttaa jokaisen kansalaisen elämään.

Siksi äänestäminen ja vaikuttaminen eduskuntavaaleissa 2011 on niin tärkeää, että olen asettunut ehdokkaaksi.