Maria Guzenina kaupunginhallituksen varapuheenjohtajaksi

Espoon sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö kokoontui 20.5.2017 valitsemaan edustajansa kunnallisiin luottamustoimiin. Päätöksenteko oli nopeaa ja kokous saatiinkin pidettyä kahdessa tunnissa.

”Meillä on ehdotukset todella timanttisista luottamushenkilöistä eri tehtäviin. Kokous saatiin käytyä hyvässä yhteishengessä. Tästä on helppo startata tulevaan valtuustokauteen. Valtuustoryhmämme nuortui huomattavasti, ja paikkajaosta huomaakin että nyt on uusien vaikuttajien aika”

toteaa kunnallisjärjestön puheenjohtaja Joni Vainikainen.

Neljännen kauden kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja Maria Guzenina valittiin yksimielisesti kaupunginhallituksen puheenjohtajistoon seuraavalle valtuustokaudelle.

”Kiitos vielä kerran luottamuksesta niin espoolaisille kuin Espoon demareille. Espoo on kasvava kaupunki, jossa kaikki on pidettävä mukana. Lähiöt, lapset ja nuoret sekä vanhukset on muistettava kaikessa päätöksenteossa. Espoolaisten perheiden hyvinvointi on koko kaupungin hyvinvoinnin edellytys. Näiden asioiden puolesta tulen tälläkin valtuustokaudella tekemään töitä uutterasti ja sinnikkäästi”

toteaa Maria Guzenina. Guzeninan työpariksi kaupunginhallitukseen valittiin kuntapolitiikassa ensikertalainen juristi ammattiyhdistysjohtaja Juri Aaltonen.

Markku Sistonen vuorostaan tarttuu valtuuston varapuheenjohtajan tehtävään kolmena vuotena.

”Meidän paikkajako meni loistavasti. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki valinnat olivat yksimielisiä”

kertaa Markku Sistonen.

Kaupunginhallitusryhmä järjestäytyy KH:n alaisiin jaostoihin itsenäisesti.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan varapuheenjohtajaksi valittiin Johanna Värmälä.

Teknisen lautakunnan varapuheenjohtajaksi valittiin Aulikki Pentikäinen.

Osallistuva Espoo – kehitysohjelman puheenjohtajaksi Espoon Sosialidemokraatit esittävät ensimmäisen kauden valtuutettua Habiba Alia.

”Olen todella iloinen luottamuksesta, jonka espoolaiset ja Espoon demarit minulle antoivat. Mielestäni jokaisen espoolaisen pitää saada oma äänensä paremmin kuuluviin ja päästä osaksi espoolaista yhteisöä. Emme saa jättää ketään ulkopuolelle”

sanoo Habiba Ali.

Liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajaksi Espoon Sosialidemokraatit esittävät niin ikään ensimmäisen kauden valtuutettu Heidi Luukkasta.

Länsimetron hallitukseen on vuorostaan nousemassa Hannele Kerola, joka on aikaisemmin toiminut HSL:n hallituksessa ja Espoon kaupunginhallituksessa sekä varsinaisena että varajäsenenä. Hannelen tilalle HSL:n hallitukseen on tulossa toisen kauden varavaltuutettu Antti Aarnio.

Kaikki ehdotukset luottamustoimiin

Vaalikausi 2017-2021
Valtuusto 17 – 19
Puheenjohtajisto Markku Sistonen
Valtuusto 20 – 21
Puheenjohtajisto Markku Sistonen
Kaupunginhallitus 17 – 19
2. Vpj Maria Guzenina
Jäsen Juri Aaltonen
Varajäsen Jukka Vilske
Kaupunginhallitus 19 – 20
2. Vpj Maria Guzenina
Jäsen Juri Aaltonen
Varajäsen Jukka Vilske Liisa Kivekäs
Lautakunnat ja ohjelmaryhmät 1-lk
Kaupunkisuunnittelulautakunta
Jäsen Ville Kopra Liisa Kivekäs
Varajäsen Joni Vainikainen Saini Ortia
Opetus- ja varhaiskasvatusltk
Jäsen Mika-Erik Walls Martti Hellström
Varajäsen Hannu Suntio Maria Outinen
Varhaiskasvatusjaosto
Vpj Iiris Mikkilä
Jäsen Tapani ”Tessu” Harinen
Varajäsen Jori Palomäki Lea Kokkonen
Svenska rum
Jäsen Mikaela Wenman
Varajäsen Pauliina Jalola-Korhosaari
Sosiaali- ja terveyslautakunta
Vpj Johanna Värmälä
Jäsen Olli Lehtonen
Varajäsen Mika Helander Tiina Tavio
Tekninen lautakunta
Vpj Aulikki Pentikäinen
Jäsen Pirkko Kuusela
Varajäsen Ilkka Hirvelä Katja Falkstedt
Tarkastuslautakunta
Jäsen Sirpa Aarniolehto-Kotilainen
Varajäsen
Osallistuva Espoo -kehitysohjelma
Pj Habiba Ali
Varajäsen Mikko Nummelin
Kestävä Espoo -kehitysohjelma
Jäsen Minna Aitola
Varajäsen Katja Sandelin
Hyvinvointi ja terveys -kehitysohjelma
Jäsen Nina Heinikoski
Varajäsen Mia-Lis Vilja-Elomaa
Lautakunnat ja jaostot 2-lk
Kulttuurilautakunta
Jäsen Abdi-Rashid Mohamud Veronica Kalhori
Varajäsen Timo Hyvönen Hanne Hovi
Liikunta- ja nuorisolautakunta
Pj Heidi Luukkanen
Jäsen Heini Saikkonen
Varajäsen Mikko Mäntylä Marja Repo
Rakennuslautakunta
Jäsen Mika Hentunen
Varajäsen
Ympäristölautakunta
Jäsen Ari Paukku Johanna Juselius
Varajäsen Toni Nordström
Sos.- ja terveysltk:n jaostot
Yksilöasioiden jaosto
Jäsen Pekka Simpura
Lautakunnat 3-lk
ja muut luottamustoimet
Keskusvaalilautakunta
Jäsen Satu Kallio
Varajäsen Pirkka Junes
Tasa-arvotoimikunta
Jäsen Marita Lassila
Varajäsen Anneli Rönnberg
Monikulttuuriasiain neuvottelukunta
Jäsen Ria Özberk
Varajäsen Natalia Smura
Käräjäoikeus
Lautamies Kari Karjalainen Kristiina Lindroos
Sami Lehtonen Anu Heinänen
Kai Hurskainen Riikka Keskitalo
Kiinteistötoimitukset
Uskotut miehet Reino Uusitalo
Arto Huttunen
Poliisias.neuvottelukunta
Jäsen Mari Pyy
Varajäsen Jukka Kivimäki
Sydkustens landskapsförbund
Edustaja Ralf Norrman
Varaedustaja
Espoon vanhusneuvosto
Jäsen Anu Helle
Varajäsen
Espoon vammaisneuvosto
Jäsen Marita Hentula
Skolteaterföreningen – johtokunta
Jäsen John ”Pi” Liljelund
Teatteri Hevosenkengän kannatusyhdistyksen hallitus
Jäsen Harri Nieminen
Osakeyhtiöt ja säätiöt
Espoon asunnot Oy:n hallitus
Jäsen Timo Rauhanen
Varajäsen
Länsimetro Oy:n hallitus
jäsen Hannele Kerola
Elä ja Asu -seniorikeskuksen hallitus
jäsen Helena Haapsaari
Espoo Catering Oy:n hallitus
jäsen Henrik Haapajärvi
Laurea-ammattikorkeakoulu Oy / Espoon-Lohjan alueneuvottelukunta
Pj
Jäsen Leena Viilo
Espoon eläkekotisäätiön valtuuskunta
Pj Rauni Seppola
Jäsen
Espoon kaupunginteatterisäätiön hallitus
Pj
Jäsen Martti Kaasinen
varajäsen
Helinä Rautavaaran etnografisen
museon säätiö
Jäsen Mirkka Turtiainen-Kalliomaa
Espoon taidemuseosäätiön hallitus
Jäsen Minna Lahti
HSL Hallitus, varsinainen Antti Aarnio

 

Artikkeli kategoriassa

Ylijäämäisestä budjetista ei riittänyt vanhuksille. Homekouluista repesi Espoossa riita

Espoon kaupunki tiedotti viikonvaihteessa, että vuoden 2016 budjetin ylijäämä oli 60 miljoonaa euroa. Espoon demarit ovat hämmästyneitä.
– Kuinka on mahdollista, että vuoden 2017 budjettineuvotteluissa marraskuussa tätä tietoa ei ollut, kysyy kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Markku Sistonen. Eikö Suomen toiseksi suurimmalla kaupungilla ole riittäviä taloudenseurantajärjestelmiä? Vai annetaanko päättäjille varmuuden vuoksi ylivarovaisia ennusteita.

Jos tieto ylijäämän suuruudesta olisi ollut neuvottelijoilla tiedossa, sillä summalla olisi katettu sekä kahden-kolmen väistökoulun rakentaminen että se kahdeksan miljoonan aukko, joka jäi asiantuntijoiden arvion ja budjettisovun väliin. Tuolloin väitettiin, ettei rahaa ole.

Demarit ovat suivaantuneita eräiden muiden puolueiden kaksinaismoraalista. Nyt kaikki puolueet lupaavat ratkaista homekouluongelmat ja demareita syytetään asian vääristelystä.
– Lyhyt on joidenkin muisti, harmittelee demariryhmän puheenjohtaja Martti Hellström. Vain demarit ja vasemmistoliitto olivat valtuustossa ja budjettineuvotteluissa valmiita joustavoittamaan investointikattoa ja mahdollistamaan koulutilakriisin nopea
n ratkaisun lisälainoilla ja rahastoja purkamalla.

On aiheellista pelätä, että ylikireä talouskuri jatkuu taas kuten ennenkin vaalien jälkeen. Puheet ovat puheita. Nyt tarvitaan tekoja.

Maria Guzenina, valtuuston puheenjohtaja
Martti Hellström, valtuustoryhmän puheenjohtaja
Markku Sistonen, kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja

Metropolivaalit ovat tärkeät espoolaisille!

Eduskuntavaaliehdokas Fredrik Almqvist:  Metropolivaalit ovat tärkeät espoolaisille!

Helsingin kaupunginjohtaja maalailee uhkakuvaa, että valtiovalta eduskuntavaalien jälkeen pakottaa Espoon, Kauniaisen ja Vantaan liittymään Helsinkiin. Perustuuko tämä hänen tietoihinsa siitä mitä johtavat kokoomuspoliitikot pääkaupunkiseudulla ja valtakunnan tasolla suunnittelevat silmälläpitäen huhtikuun hallitusneuvotteluja?

Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistäminen ei ole ratkaisu ongelmiin, jotka liittyvät maankäyttöön, asuntorakentamiseen ja liikenteen kehittämiseen.  Monoliittinen Metropolikaupunki synnyttäisi lisäksi uusi ongelmia. Se loisi lisää byrokratiaa, vaikeuttaisi kunnallisten peruspalvelujen asukaslähtöistä toteuttamista ja väestön tarpeisiin perustuvaa kehittämistä. Edelleen se lisäisi epätasa-arvoa Metropolin eri alueiden välillä, jolloin riski ”ghettojen” syntymisestä kasvaa.

Itsenäiset kaupungit voivat sen sijaan kehittää modernia yhteistyöverkostoa, joka antaa etuja paremman tehokkuuden ja terävämmän kilpailukyvyn muodossa, minkä koko Uusimaa tarvitsee omalta ”Metropolialueeltaan”. Tällä tavoin voimme myös turvata hyvinvoinnin, joka osaltaan on edellytys kilpailukyvylle, myös kansainvälisesti.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että jatkamme jo olemassa olevien yhteistyömuotojen kehittämistä liikenteen (HSL), ympäristöpalvelujen (HSY) ja koulutuksen (esim. ammattikorkeakoulut) aloilla. Maankäytön ja asuinrakentamisen suunnittelun osalta tarvitaan kaupunkien ja kuntien välistä nykyistä sitovampaa yhteistyötä. Kaikki edellä mainitut toiminnot voisivat tasavertaisesti kuulua uuteen ”Uudenmaan liittoon”, jolla olisi nykyistä laajempi päätösvalta. Myös erikoissairaanhoito sopisi tähän kokonaisuuteen, jota varten ei tarvita uutta byrokratiaa eikä uusia virkoja.

Nyt on tärkeää keskustella miten demokraattinen päätösvalta toteutetaan tässä alueellisessa yhteistyöorganisaatiossa; kansanvaaleilla valitun alueparlamentin vai kaupunkien valtuustojen siihen nimeämien edustajien kautta. Uskon suoralla kansanvaalilla valittavan alueparlamentin paremmuuteen, koska se lisäisi uusmaalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vahvistaisi uusmaalaista identiteettiä.

Kansanedustajat päättävät vaalien jälkeen pääkaupunkiseudun kaupunkien kohtalosta. Ratkaisu vaikuttaa koko Uudenmaan kehitykseen. Äänestäjien on erittäin tärkeää saada tietää miten ennakoidut äänimagneetit espoolaiset Alexander Stubb ja Jyrki Katainen suhtautuvat tähän metropoli-kysymykseen.

 

Tulevista eduskuntavaaleista

Kunnallisjärjestön pj. Mika Helander: Tulevista eduskuntavaaleista

Vaalit ovat huhtikuun puolessa välissä. ensi vuonna, joten vaaliin on aikaa puoli vuotta. Vaalikuume nousee ja huomaamme päivittäisessä uutisoinnissa kuinka eri ryhmät jo asemoituvat vaaleihin. Kaikille sosialidemokraattisesti ajatteleville tulevat vaalit ovat sellainen urakka, joissa menestyminen ei anna varaa löysään asenteeseen.

Mielipidemittausten kauneuskilpailussa Kokoomus ja Perussuomalaiset ovat menestyneet jo pidemmän aikaa ja meillä sosialidemokraateilla on ollut heikohko 20 % kannatus. On tarpeen osoittaa äänestäjille kilpailijoidemme puutteet ja väärinkäytökset. Keskustassa on ollut jatkuvia sotkuja jo pitkään, ja jopa puolueen johto on  ryvettynyt näissä. Juhantalo, Jäätteenmäki, Korhonen ja Vanhanen. Sääntöjen noudattaminen on ollut Kepulle viimevuosina vaikeaa. Kokoomus on luvannut populistisesti vaikka mitä, mutta tulokset ovat heikkoja. Kokoomusvetoisesti on toteutettu huono hälytyskeskusuudistus ja surkea yliopistouudistus, eivätkä tasa-arvo tupon jäljetkään ole kovin rohkaisevia. Vihreät ovat hallituksessa vallanhimossaan luopuneet kaikkein tärkeimmistä tavoitteistaan. Perussuomalaisilta voi kysyä miten kaikki Suomessa voi olla hanurista ja samalla halutaan vastustaa kaikkia uudistuksia.

Myös oma sanomamme täytyy kirkastaa ja saada perille tavallisille äänestäjille. Jokaisen suomalaisen tulee tietää mitä puolueemme haluaa. Hiljattain annetut kolme sitoumusta ovat tärkeitä vaaleihin mentäessä: 1) nuorisotyöttömyys on saatava vähenemään – lisäämme työllisyysmäärärahoja tulevassa hallituksessa 2) verotus on saatava oikeudenmukaiseksi – ei käy, että pääomatuloista maksetaan vähemmän veroja kuin palkka ja eläketuloista! 3) emme leikkaa eläkkeitä. Kaikkien tulee tuntea nämä sitoumukset ja osata perustella ne äänestäjille.

Kulttuurisosiologiasta inspiroituneena käsittelen lyhyesti hieman suomalaisen yhteiskunnan kulttuurista nykytilaa. Suomalaisessa yhteiskunnassa on hyvinvoinnin ja ostovoiman kehityksen johdosta muodostunut yksi suuri keskiluokka. Analyyttisessä mielessä meillä on vielä useita eri yhteiskuntaluokkia, kuten suorittavissa töissä työskentelevä työväenluokka, toimihenkilöistä koostuva keskiluokka, ja pääomatuloilla elävät kapitalistit. Ihmiset kuitenkin mieltävät itsensä keskiluokaksi. He harrastavat asioita, jotka aiemmin olivat vain ylempien luokkien ulottuvissa, kuten tennistä, ratsastusta ja golfia. Tästä syystä keskiluokan kulttuuriset koodit ja toimintatavat ovat tulleet hallitseviksi.

Mutta kun yksi luokka on oikein iso, niin sen sisäiset erotkin ovat suuria. On joitakin asioita, jotka lähes kaikki pitävät tärkeinä, kuten hyvään elämään liittyvät seikat. Koulutus, harrastaminen, hyvä terveys, hyvä toimeentulo, nätti asunto erityisesti sisustuksen osalta, hyvät käytöstavat ja toimivat ihmissuhteet. Hyvä suhde ystäviin ja perheenjäseniin kuuluu myös näihin asioihin. Nämä ovat seikkoja joita suomalaiset arvostavat, ja kun ne puuttuvat niin ymmärretään kaivata näitä asioita. Suomalaiset eivät halua olla machomiehiä tai miljonäärirouvia. He eivät halua pröystäillä trendikkäissä ja kalliissa vaatteissa tai ajaa urheiluautoilla. Suomalainen keskiluokkakin omaa sosiaalisen omatunnon, ja toivovat asioiden olevan järjestyksessä. Suomalaiset ovat kohtuuden väkeä.

Tässä on meidän sosialidemokraattien ”markkinarako”! Keskiluokkaisuudessa on joskus sellaista aristokraattisuuteen pyrkivyyttä, jossa pidetään itseään muita parempina ja vielä väitetään huippujen ja menestyjien paapomisen olevan ainoa menestysresepti. Mutta keskiluokkaisuudessa on myös arvostelukykyä nähdä tällaisen läpi, joka merkitsee sitä, että pöyhkeilevä itsensä korostaminen ei anna uskottavuutta vaalikentillä. Keskiluokassa on arvostelukykyä toteamaan, että näytöt ratkaisevat ja tässä suhteessa olemme ylivoimaisia. Älkäämme siis pitäkö liikaa etäisyyttä ihmisiin vaan haetaan kontaktia! Timo Soinin maisterisjätkä –imago on nimenomaan tähän kulttuuriseen tilaan suunnattua. Me puolestamme voimme ottaa mallia hiljattain synnyttäneistä äideistä, jotka edustavat usein sellaista maanläheisyyttä ja inhimillistä kokemusta, jossa asioiden tärkeysjärjestys muistetaan ja ihmisen elämään liittyvien asioiden kirjo on luonnollista arkipäivää. Tämä antaa uskottavuutta jätkienkin parissa! Espoossa enemmän kuin missään muualla Suomessa on tällainen keskiluokkainen rivitalokulttuuri vallitsevaa.

Se mitä me edustamme politiikassamme on suomalaisuuden ytimessä ja nimenomaan sellaista, jota tämän maan kansalaiset ovat valmiita puolustamaan. Sanotaan se selkeästi ja ymmärrettävästi äänestäjille.

Ruotsin eduskuntavaalit 2010

Håkan Friis: Ruotsin eduskuntavaalit 2010

Lyhyesti voi todeta, että juuri käydyt vaalit kirjataan useammalla saralla historiallisiksi. Sosialidemokraatit saavat ennätyksellisen pienen kannatuksen, vajaat 31 %. Kokoomus saa kaikkien aikojen korkeimman kannatuksensa, noin 30 %. Uusi eduskuntapuolue on syntynyt, Ruotsidemokraatit, vajaalla kuudella %:illa. Viidellä eduskuntapuolueella kannatus laski.

Nyt porvariallianssilla on mahdollisuus jatkaa vähemmistöhallituksena, mutta tilanne on kinkkinen. Ruotsidemokraatit ovat vaatimassa politiikalleen hyväksyntää. Tämä uusi eduskuntapuolue on juuriltaan natsijärjestö, joka haluaa panna maahanmuuttopolitiikan uusiksi. Tilanne on sen verran vakava, että pääministeri Reinfeldt aikoo pyytää Ympäristöpuoluetta yhteistyökeskusteluun. Vihreät ovat kumminkin välittömästi torjuneet moiset aikeet, viittaamalla liian suuriin poliittisiin eroihin.

Miksi kävi niin kuin kävi?
Porvariallianssi on taitavasti osannut tuoda esiin sanomaansa. Johtajuus, valtion talouden hoitaminen, uskottavuus, uusia mahdollisia veroalennuksia sekä käyttämällä vanhaa sosiaalidemokraattista retoriikkaa. Lehdistö on selvästi tuonut esiin negatiivisia puolia Mona Sahlinissa ja päinvastoin myönteisiä Fredrik Reinfeldtissä.

Sosialidemokraatit eivät osanneet tarpeeksi hyvin uudessa tilanteessa, punavihreässä yhteistyössä julistaa sanomaansa. Poliittiset suuntavaihtoehdot eivät tulleet ajoissa äänestäjien tietoisuuteen. Aikaisemmat demariministerit arvostelivat Sahlinia, Göran Persson etunenässä sopimattomalla tavalla vain muutama viikko ennen vaalipäivää. Tämä oli myös uusi kokemus Ruotsin historiassa. Ruotsidemokraattien selvä kannatus johtui protestiäänistä ja pelosta, että maahanmuuttajat kasvavat liian suureksi ryhmäksi, mutta suuri syy on kuitenkin maan hallituksella. Heikentämällä perinteistä hyvinvointiyhteiskuntaa moni kantaväestöstä on joutunut suureen pulaan, sairastuttuaan he joutuvat myymään omaisuutensa, koska heitä ei enää hyväksytä uusien sääntöjen mukaan yleisen sairausvakuutuksen piiriin.

Lisäksi voidaan todeta, että vaaleista tuli enemmän jonkinlainen mister/miss kilpailu, jossa kokoomuksella oli koko kesän etumatka. Pääministeri Reinfeldtin UKK-look ja valtiovarainministeri Borgin poninhäntä upposivat kansan makuun.

Uusi tilanne eduskunnassa on myös mielenkiintoinen. Tullaanko näkemään muita hallitusvaihtoehtoja? Tuleeko tapahtumaan loikkauksia? Vai saadaanko pian ennenaikaiset vaalit?

Alkanut viikko tulee varmaan valaisemaan tilannetta ja ratkaisut saattavat näkyä piankin.

Håkan Friis, yhteiskuntakriitikko
Ent. pääluottamusmies, loppuasennustehdas AB Volvo, Göteborg
Ent. puheenjohtaja, Arbetslösas förening i Skåne