Ei korotuksia joukkoliikenteen lipunhintoihin

Espoon kaupunginhallitus päätyi yksimielisesti demareiden linjalle: ei korotuksia joukkoliikenteen lipunhintoihin

 
Espoon kaupunginhallitus vahvisti maanantain kokouksessaan Espoon konsernijaoston 28.8 tekemän päätöksen olla vaatimatta joukkoliikenteen lipunhintojen korotusta. Päätös sisältyy kaupunginhallituksen lausuntoon, jonka se antaa Helsingin seudun liikenteelle eli HSL:lle.
 
Kaupunginhallitus joutui ottamaan poikkeuksellisesti kantaa konsernijaoston näkemykseen olla korottamatta lipunhintoja, koska Espoon teknisen toimen johtaja Olli Isotalo oli tyytymätön konsernijaostossa äänestyksen jälkeen syntyneeseen päätökseen. Konsernijaosto päätti äänestyksen jälkeen kannattaa demareiden esitystä äänin 5-4. Espoon virkamiesten laatimassa pohjaesityksessä vaadittiin HSL:ää korottamaan joukkoliikenteen lipun hintoja ja samalla siirtämään metrosta aiheutuvia kustannuksia joukkoliikenteen käyttäjien maksettavaksi.
                                                                     
Kaupunginhallitus päätti yksimielisesti muuttaa virkamiehen esitystä, jonka mukaan Espoo tavoittelisi lipunhintojen korotuksia vuodelle 2018. Lisäksi kaupunginhallitus vahvisti demareiden esityksen yhden vyöhykkeen Espooseen siirtymisen selvittämisestä. HSL:n aiemman päätöksen mukaan Espoon on tarkoitus siirtyä muun pääkaupunkiseudun mukana uuteen vyöhykemalliin 2018 alusta lukien. Vyöhykemalli jakaisi Espoon käytännössä kahteen eri hintaiseen vyöhykkeeseen. Demarit ei kannata joukkoliikenteen käyttäjiä eriarvoistavaa kahden vyöhykkeen Espoota.
 
– Lippujen hinnan korotus olisi ollut aivan väärä signaali tässä tilanteessa. Espoolaisten luottamusta joukkoliikenteeseen pitää näinä aikoina vahvistaa eikä heikentää. Länsimetron viivästyminen ja epäselvyys bussireittien jatkosta on koetellut jo pitkään ihmisten uskoa kaupungin kykyyn hoitaa joukkoliikenneasioita. Kun metro pian saadaan liikkeelle, espoolaisten totuttelu uusiin järjestelyihin tulee vaatimaan aikansa. Nyt pitää kannustaa ihmisiä joukkoliikenteen pariin. Samasta syystä on syytä aloittaa selvitys yhden vyöhykkeen Espoosta, toteaa kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja ja konsernijaoston puheenjohtaja Maria Guzenina.
 
Kaupunginhallituksen toinen demari Juri Aaltonen on myös tyytyväinen tehtyyn päätökseen.
 
– Viime viikolla valtuustossa hyväksytty Espoo tarina ja strategia lähtevät siitä, että Espoo on kestävän kehityksen esimerkkikaupunki. Joukkoliikenteen matkaosuuden kasvattaminen on tärkeä osa vastuullista kaupunkipolitiikkaa ja siksi joukkoliikenteen lippuhintojen pitää pysyä kohtuullisina, sanoo kaupunginhallituksen jäsen Juri Aaltonen.
 
– Silläkin pitäisi olla jotain merkitystä, että aikoinaan metropäätöksen yhteydessä kirjattiin, että metron rakentamisen kustannukset eivät saa näkyä lippujen hinnoissa, toteaa Guzenina.
 
Lisätiedot:
 
Maria Guzenina, Espoon kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, konsernijaoston puheenjohtaja, puh. 050 512 2282
 
Juri Aaltonen, Espoon kaupunginhallituksen jäsen, puh. 040 553 8336

Omaishoitajia koskevaan lakiin tarvitaan muutoksia

Johanna Värmälä, Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan pj., kaupunginvaltuutettu: Omaishoitajia koskevaan lakiin tarvitaan muutoksia

Eri puolueiden edustajat ovat esittäneet omaishoitajien aseman parantamiseksi tukien maksamisen toteuttamista Kelan toimesta. Pelkästään se ei riitä, kun omaishoitajia koskevassa laissa on vakavia epäkohtia. Se, että omaishoitajien asemaa halutaan parantaa, on kuitenkin hyvä lähtökohta sille, että heitä koskevaan lakiin saataisiin muutoksia seuraavassa eduskunnassa.

Omaishoidon tuen määrärahoihin halutaan kajota hyvin herkästi, kun kunnalla on taloudellisesti tiukkaa. Sitä virkamiehet yrittivät jopa Espoossa vuonna 2009, vaikka se oli väärin. Onneksi meidän luottamushenkilöiden yhteinen tahto oli silloinkin riittävien omaishoidontuen määrärahojen turvaaminen ja virkamiehet joutuivat perumaan omavaltaisen säästöpäätöksensä.

Espoossa palattiin kuitenkin vuonna 2009 omaishoidon tuen myöntämisen kriteereissä lain tasolle. Se toimenpide toi esille lain epäkohdat. Yksi epäkohta on se, että kunnat saavat itse määritellä tietyt omaishoidon tuen myöntämisen perusteet. Esimerkiksi Vantaalla omaishoitaja menettää lakisääteiset vapaansa, kun hoidettava on jonkun muun kuin omaishoitajan hoidettavana kolme vuorokautta kuukaudessa. Espoossa kyseiset vapaat menettää viiden vuorokauden tultua täyteen.

Lain väljyydestä kertoo se, että toisissa kunnissa järjestetään lakisääteisten vapaiden lisäksi laissakin mainittuja lisävapaita ja toisissa ei. Kyseiset vapaat voivat olla esimerkiksi tilapäishoitoa. Tiedossani ei ole yhtään kuntaa, jossa kyseisiä vapaita myönnettäisiin omaishoidettavien näkökulmasta riittävästi. Espoossakin tilanne on tilapäishoidossa parantunut aikaisemmista vuosista vasta viime vuosina.

Kolmas epäkohta koskee omaishoitajia, joiden omaishoidettavana olevat lapset noudattavat perusopetuslain mukaista oppivelvollisuuttaan. Omaishoitajia rangaistaan siitä siten, että he menettävät lakisääteiset vapaansa, kun koululainen on kodista poissa keskimäärin yli 5-7 tuntia arkipäivää kohti. Se on kohtuutonta.

Omaishoitajia koskevaa lakia tulee siis parantaa seuraavan eduskunnan aikana. Laissa on huomioitava omaishoitajien erilaiset elämäntilanteet. Erityisesti yksinhuoltajilla ei ole mahdollisuutta hengähtää päivän aikana samalla tavalla, kuin vanhemmalla, joka elää kahden vanhemman perheessä. Lisäksi perheen tulotaso tulisi ottaa huomioon omaishoitoasioissa. Omaishoitajille voisi myöntää lasten kotihoidontuen kaltaista, tulosidonnaista hoitolisää.

Toivottavasti seuraavan eduskunnan kansanedustajilta löytyy ihan oikeasti tahtoa omaishoitajia koskevan lain ja heidän asemansa parantamiseksi.

Perheministeri toteuttamaan lapsipoliittista ohjelmaa!

Fredrik Almqvist, Lastenpsykiatrian professori ja ylilääkäri, Eduskuntavaaliehdokas SDP: Perheministeri toteuttamaan lapsipoliittista ohjelmaa!

Lapset ovat yhteiskunnan tärkein voimavara. Yhteisön moraalin mitta on siinä, miten huolehdimme lapsista ja nuorista. Eettisistä ja inhimillisistä syistä haluamme turvata lasten kasvuolosuhteet, heidän terveytensä ja tulevaisuutensa. Tämä on yksi pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareista, jonka olemme yhdessä luoneet ja jota meidän tulee edelleen kehittää. Lapsiperheet tarvitsevat enemmän tukea; terveydenhuoltoa, koulutusta, työelämää ja asuntopolitiikkaa on parannettava tavalla, joka luo suotuisat kasvuolosuhteet sekä auttaa vanhempia tukemaan ja suojelemaan lapsiaan.

Tavoitteeni on perhepolitiikka joka takaa turvallisen lapsuuden ja edistää terveyttä sekä hyviä elintapoja imeväisiästä aikuisuuteen. Perhepoliittisen ohjelman tarkoitus on helpottaa ja koordinoida hyvän lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan toteutusta. Tarvitaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, yksilöllistä tukea, henkilökohtaista apua sekä tarpeenmukaista hoitoa lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen. Mannerheimin lastensuojeluliitto on tehnyt hyvän ohjelman seuraavaa vaalikautta varten.

Tarvitaan perheministeri

Minulla on ollut mahdollisuus osallistua nykyisen hallituksen lapsi- ja perhepoliittiseen ohjelmatyöhön. Yhteisymmärryksessä on tehty paljon hyviä esityksiä, mutta hallitustasolla ja ministeriöissä ei ole juuri tapahtunut merkittävää. Poikkeuksena nuorisolaki. Kokemuksesta tiedän, viimeistään nyt, että asiantuntevien ehdotusten lisäksi tarvitaan poliittista tahtoa ja auktoriteettia. Tähän työhön tarvitaan perheministeri! Olen jo 1990-luvulla ehdottanut lapsi- ja perheministerin salkkua maamme hallitukseen. Nyt tuli pääministeriltä tähän oivaa tukea.

Lasten ja lapsiperheiden välttämättömien etujen edistäminen ja puolustaminen on työtä, joka tehdään tällä hetkellä monessa ministeriössä ja lukuisilla hallinnon aloilla. Mutta tulokset ovat kehnot, koska se tapahtuu liian hajanaisesti ja vailla riittävää koordinointia. Lyhytnäköiset talousnäkökohdat ja muut ”tärkeämmät” asiat ohittavat usein lapsi- ja perhenäkökohdat. Ministerin arvovallalla ja ”toimistoministeriön” tuella on mahdollista uudella tavalla aloitteellisesti koordinoida ja tehostaa lasten ja perheiden hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä.

Tarvitaan johdonmukaisuutta

Lapsi- ja perhepoliittisen ohjelman onnistunut toteuttaminen vaatii poliittisten puolueiden, valtion ja kuntien sekä kolmannen sektorin ja etujärjestöjen välistä yhteistyötä. Ja keväällä valittavilta kansanedustajilta se edellyttää pitkäjänteistä lainsäädäntöä ja johdonmukaisia talousarvioita. Näin luomme turvallisen ilmapiirin, joka antaa nuorille aikuisille sitä turvaa ja toivoa, joka rohkaisee heitä muodostamaan perheitä ja hankkimaan lapsia.

Fredrik Almqvist: Opettaja on koulun tärkein voimavara

Lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja professori, ammattikorkeakoulu Laurean hallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu Fredrik Almqvist: Opettaja on koulun tärkein voimavara

Ministeriötyöryhmät tuottavat raporttejaan. Yhteisen sektorin hoito- ja hoivapalveluissa ei saa säästää, eikä kouluista leikata voimavaroja. Tässä kirjoitan hyvän koulun puolesta. Kirjoitan opettajien puolesta, koska palkkakulut ovat koulujen suurin menoerä.

Koulu on, perheen jälkeen, yhteiskuntamme tärkein instituutio. Ja opettaja on koulun tärkein voimavara. Kautta aikojen ovat hyvät opettajat oivaltaneet miten tärkeää on oppilaan ja opettajan välinen vuorovaikutussuhde, sekä oppimista ajatellen että oppilaan tasapainoisen psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Parhaiten tämä kasvun, oppimisen ja kypsymisen kehitystehtävä voi toteutua kun oppilas- opettajasuhteelle on riittävästi tilaa ja aikaa. Silloin on opettajalla mahdollisuus huomioida sekä oppilaan yksilölliset edellytyket että ja ikä- ja kehitysvaiheeseen liittyvät tarpeet. Useamman lapsen isänä olen voinut todeta miten erinomaisesti tehtäväänsä sitoutuneet luokanopettajat ovat työnsä tehneet.

Myös luokan ”isänä” olen voinut seurata miten hienosti suomalainen peruskoulu huolehtii niistä opettamisen ja kasvattamisen tehtävistä, joita vanhemmat kollektiivisesti uskovat opettajille ja koululaitoksille. Vanhemmillahan ei ole enää mahdollisuuksia yksin välittää lapsilleen kaikkia niitä tietoja ja taitoja joita kansalainen tarvitsee tullakseen aikuisena toimeen nykyisessä yhteiskunnassamme.

Yhteiskuntamme vaurastuminen on tuonut koulullekin lisää mahdollisuuksia ja voimavaroja. Mutta samanaikaisesti ovat nopeat muutokset esim. perhe- ja työelämässä, harrastuksissa ja mediamaailmassa tuoneet koulun ja opettajat uusien haasteiden äärelle. Ne näkyvät ja tuntuvat levottomuutena, polarisoitumisena sekä turvattomuutena. Opettajan tehtävä on entistä vaativampi. Näihin ilmiöihin olen tutustunut lasten- ja nuorisopsykiatrina sekä kliinikkona että psykoterapeuttina, mutta myös tutkijana ja opettajien kanssa tehdyssä yhteistyössä.

Kun uudet lapsi-ikäluokat ja koulumaailma kohtaavat ilmaantuu jatkuvasti ilmiöitä ja haasteita, jotka ovat uusia tai painottuvat uudella tavalla. Toivon, että opettajat aktiivisesti kertovat päättäjille mitkä nämä uudet haasteet ovat ja miten ne tulisi ratkaista. Miten halutaan kehittää koulua tai pedagogiikkaa? Tarvitaanko hallinnollisia muutoksia tai mitä tulisi hienosäätää? Päästäänkö opetusryhmien koossa tai jaoissa hyväksyttäviin ratkaisuihin? Onko opettajilla havaintoja tai oivalluksia joiden perustella voidaan ryhtyä ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin esimerkiksi lapsi- ja perhepolitiikan alueilla?

Eduskunnan tehtävä on vaikuttaa koulutusasioihin kehittämällä lainsäädäntöä ja tekemällä talousarvioita, joissa on huomioitu koulumaailmasta ja opettajilta saatu palaute ja valaistus.

Tutkimusryhmämme on osoittanut miten 90-luvun leikkaukset vaurioittivat koulua ja haavoittivat oppilaiden mielenterveyttä. Tästä kärsivät nyt kohtuuttoman suuri osa tämän päivän nuorista aikuisista. Tämän päivän talousahdingon hoidossa ei saa toistaa silloisia virheitä!

Isiä ei saa ulkoistaa

Eduskuntavaaliehdokas Mikael Jämsänen: Isiä ei saa ulkoistaa!

Minun nimeni on Mikael Jämsänen. Seisoin toukokuussa 2009 eduskunnan portailla isien ja lasten oikeuksien puolesta. Vieressäni pidin kylttiä, jossa luki: ”Tuethan biologisen isän ja lapsen oikeuksia”.  Tapaus sai silloin paljon huomiota.

Taisteluni alkoi, kun biologisen lapseni äiti päätti kieltää minulta isyyden.

Olen tavannut useita järjestöjen edustajia sekä muita asiantuntijoita. He ovat kanssani samaa mieltä. Maailma ei ole hyvä paikka lapselle niin kauan kuin lapsen isä voidaan sulkea pois hänen elämästään ilman sen kummempia syitä.

Toukokuussa 2010 otin yhteyttä kansanedustaja Maria Guzenina-Richardsoniin. Istuimme pari tuntia eduskunnan kahviossa keskustelemassa lapsen oikeuksista. Tuo tapaaminen oli merkittävä käänne taistelussani tasa-arvon puolesta. Tapaamisen päätteeksi Guzenina-Richardson pyysi minua lähtemään ehdolle 2011 eduskuntavaaleihin.

Isyys ei voi olla yksin äidistä riippuvainen asia. Suomessa joudutaan ratkomaan huoltajuusasioita liian usein oikeudessa. Lasta ei saa käyttää aseena toista vanhempaa kohtaan. Tämä heijastuu aina huolto- ja tapaamisriitoihin. On täysin käsittämätöntä, että huoltajuuskiistojen takia joudutaan joskus tilanteeseen, jossa isä, joka on täysin kykeneväinen hoitamaan lastaan, sivuutetaan ja lapsi joutuu jopa huostaan otetuksi.

Lainsäädäntö ei saa asettaa vanhemmuutta eriarvoiseen asemaan.

Isyyslakimme on 35 vuotta vanha ja loukkaa YK:n yleissopimusta lapsen oikeuksista. Vanhemmuuden asettaminen eriarvoiseen asemaan lain edessä ei ole järkevää perhepolitiikkaa eikä toimi lapsen parhaaksi.

Perherakenteemme ovat muuttuneet vuosien aikana ja ihmiset elävät erilaista elämää kuin 35 vuotta sitten. Kenenkään etu ei ole kehottaa vanhempia taistelemaan lapsistaan. Lainsäädännön tulisi edistää sovittelua ja tukea molempien vanhempien osallistumista lapsen kasvatukseen ja kehitykseen. Tämä vaikuttaisi positiivisesti useisiin vanhempien välisiin tilanteisiin jo ennaltaehkäisevässä muodossa.

Yhteiskunnalla ei ole varaa menettää toista vanhempaa lapsen elämästä pois näiden rajujen huoltajuusriitojen seurauksena. Yhteiskunnalle maksaa kohtuuttomasti kun järjestelmä ei tue tai kannusta molempia vanhempia tasavertaisesti. Lapsen elämässä toisen vanhemman etäisyys voi olla taakka, jota hän joutuu kantamaan läpi elämänsä.