Espoon kouluverkkosuunnitelma kokonaan uudelleentarkasteluun. Investointikaton on joustettava!


Espoon virkamiesten laatima koulu- ja lukioverkkosuunnitelma (suomenkielisen opetuksen tilankäyttösuunnitelma 2018-2027) julkistettiin 11.1.2018. Esitys on nostattanut, odotetusti, kovan myrskyn ja keskustelun lukio- ja kouluverkon alueellisen tasapainon ja eritoten koulukorjauskohteiden aikataulujen ja priorisointien osalta.

Espoon demarit ovat erityisen huolissaan Tapiolan alueen alakoulujen – Aarnivalkea ja Jousenkaari – tilanteesta. Alueella ei ole yhtään tervettä alakoulua. Tilanne on vellonut aivan liian pitkään, ja vanhempien tuska ja epätietoisuus on jatkunut vuodesta toiseen. Lasten pitkät koulumatkat jopa toiselle puolelle kaupunkia ovat kuormittaneet kohtuuttomasti lapsia ja perheitä. Näin ei saa enää jatkua. Kaikki puolueet, kokoomus mukaan lukien, lupasivat hoitaa koulut kuntoon kuntavaaleissa 2017.

Espoon demarit tulevat vaatimaan Aarnivalkean ja Jousenkaaren kouluille kestävää ja pysyvää ratkaisua esim. siirtokelpoisia tyyppikouluja. Virkamiesesityksen ajatus Aarnivalkean koulun pienten alakoululaisten siirtämisestä Otaniemeen on vastuuton. Koulumatkat olisivat erittäin turvattomia.

Myös mm. Hösmärinpuiston ja Pakankylän pienten koulujen lakkauttamisehdotukset arveluttavat Espoon demareita. Tällaisissa päätöksissä on otettava huomioon lapsivaikutusten arviointi ja turvattava erityisosaamisen (mm. erityisopettajat) säilyminen.

Lukioverkon osalta demarit pitävät esitystä alueellisesti täysin epätasapainoisena: peräti viisi Espoon yhdeksästä lukiosta sijoitettaisiin Suur-Tapiolan alueelle. Jo edellisen valtuuston hyväksymä Meri-Matin lukio ei ole poliittisista evästyksistä huolimatta mukana investointisuunnitelmassa. Demarit eivät hyväksy tätä: Meri-Matti on luvattu ja päätetty hanke ja se kuuluu tulee rakentaa voimakkaasti kasvavaan Matinkylään, etenkin, jos Olarin lukio on siirtymässä Otaniemeen. Esityksessä ei ole osoitettu Matinkylään siirrettäväksi suunnitellulle Kaitaan lukiolle mitään tilaa. Espoon alueiden tasapuolinen kehittäminen tulee ottaa huomioon joukkoliikenneratkaisuissa. Lukioihin on päästävä myös Keski- ja Pohjois-Espoosta.

Kouluverkkoon liittyvää Tietotien kiinteistön vuokrahanketta on lisäksi viety eteenpäin kulissien takana vastoin opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan nimenomaista toivetta. Asia vaatii tarkempaa selvittelyä.

Kokonaisuutena virkamiesesitys vaatii mielestämme suuria muutoksia ja näkemyksemme mukaan myös mekaanisen ja lasten ja nuorten sekä heidän vanhempien ja koulun henkilöstön kannalta epäinhimillisen investointikaton avaamista.

Mika-Erik Walls
opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen
kaupunginvaltuuston varajäsen

Martti Hellström
opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen
kaupunginvaltuuston jäsen

Fredrik Almqvist: Opettaja on koulun tärkein voimavara

Lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja professori, ammattikorkeakoulu Laurean hallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu Fredrik Almqvist: Opettaja on koulun tärkein voimavara

Ministeriötyöryhmät tuottavat raporttejaan. Yhteisen sektorin hoito- ja hoivapalveluissa ei saa säästää, eikä kouluista leikata voimavaroja. Tässä kirjoitan hyvän koulun puolesta. Kirjoitan opettajien puolesta, koska palkkakulut ovat koulujen suurin menoerä.

Koulu on, perheen jälkeen, yhteiskuntamme tärkein instituutio. Ja opettaja on koulun tärkein voimavara. Kautta aikojen ovat hyvät opettajat oivaltaneet miten tärkeää on oppilaan ja opettajan välinen vuorovaikutussuhde, sekä oppimista ajatellen että oppilaan tasapainoisen psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Parhaiten tämä kasvun, oppimisen ja kypsymisen kehitystehtävä voi toteutua kun oppilas- opettajasuhteelle on riittävästi tilaa ja aikaa. Silloin on opettajalla mahdollisuus huomioida sekä oppilaan yksilölliset edellytyket että ja ikä- ja kehitysvaiheeseen liittyvät tarpeet. Useamman lapsen isänä olen voinut todeta miten erinomaisesti tehtäväänsä sitoutuneet luokanopettajat ovat työnsä tehneet.

Myös luokan ”isänä” olen voinut seurata miten hienosti suomalainen peruskoulu huolehtii niistä opettamisen ja kasvattamisen tehtävistä, joita vanhemmat kollektiivisesti uskovat opettajille ja koululaitoksille. Vanhemmillahan ei ole enää mahdollisuuksia yksin välittää lapsilleen kaikkia niitä tietoja ja taitoja joita kansalainen tarvitsee tullakseen aikuisena toimeen nykyisessä yhteiskunnassamme.

Yhteiskuntamme vaurastuminen on tuonut koulullekin lisää mahdollisuuksia ja voimavaroja. Mutta samanaikaisesti ovat nopeat muutokset esim. perhe- ja työelämässä, harrastuksissa ja mediamaailmassa tuoneet koulun ja opettajat uusien haasteiden äärelle. Ne näkyvät ja tuntuvat levottomuutena, polarisoitumisena sekä turvattomuutena. Opettajan tehtävä on entistä vaativampi. Näihin ilmiöihin olen tutustunut lasten- ja nuorisopsykiatrina sekä kliinikkona että psykoterapeuttina, mutta myös tutkijana ja opettajien kanssa tehdyssä yhteistyössä.

Kun uudet lapsi-ikäluokat ja koulumaailma kohtaavat ilmaantuu jatkuvasti ilmiöitä ja haasteita, jotka ovat uusia tai painottuvat uudella tavalla. Toivon, että opettajat aktiivisesti kertovat päättäjille mitkä nämä uudet haasteet ovat ja miten ne tulisi ratkaista. Miten halutaan kehittää koulua tai pedagogiikkaa? Tarvitaanko hallinnollisia muutoksia tai mitä tulisi hienosäätää? Päästäänkö opetusryhmien koossa tai jaoissa hyväksyttäviin ratkaisuihin? Onko opettajilla havaintoja tai oivalluksia joiden perustella voidaan ryhtyä ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin esimerkiksi lapsi- ja perhepolitiikan alueilla?

Eduskunnan tehtävä on vaikuttaa koulutusasioihin kehittämällä lainsäädäntöä ja tekemällä talousarvioita, joissa on huomioitu koulumaailmasta ja opettajilta saatu palaute ja valaistus.

Tutkimusryhmämme on osoittanut miten 90-luvun leikkaukset vaurioittivat koulua ja haavoittivat oppilaiden mielenterveyttä. Tästä kärsivät nyt kohtuuttoman suuri osa tämän päivän nuorista aikuisista. Tämän päivän talousahdingon hoidossa ei saa toistaa silloisia virheitä!