Demareiden Sistonen ja Guzenina Espoon budjettineuvotteluista: Hyvin meni!

Iltapäivähoitotakuu kaikille ykkös- ja kakkosluokkalaisille, palvelumaksujen korotusten torppaaminen, toisen asteen opiskelijoiden hyvinvoinnin vahvistaminen ja opiskelun keskeytysten vähentäminen sekä vähävaraisten lasten harrastusten tukeminen olivat Espoon demareiden budjettineuvottelujen vahvoja onnistumisia.

 
Espoon kolmipäiväiset budjettineuvottelut on saatu päätökseen. Demareiden valtuustoryhmä kiittää kaikkia neuvotteluihin osallistuneita poliittisia ryhmiä tasapainoisen neuvottelutuloksen aikaansaamisesta.
 
– Demareiden neuvottelutavoitteisiin kuuluivat opiskelijaterveydenhuollon, lasten terapiapalveluiden ja nuorten mielenterveyspalveluiden vahvistaminen. Nykytilanne vaatii näiden palveluiden vahvistamista. Tämä tavoitteemme näkyy hienosti saavutetuissa neuvottelutuloksessa. Jos lapsiin ja nuoriin ei panosteta nyt, on lasku tulevaisuudessa kestämätön niin rahallisesti kuin inhimillisesti, sanoo demareiden valtuustoryhmän puheenjohtaja ja budjettineuvottelija Markku Sistonen.
 
– Budjettitulos sisältää todella ilahduttavasti panostuksia lapsiin ja nuoriin. Erityisopetukseen ja avustajaresursseihin saadut lisäsatsaukset tulivat suureen tarpeeseen. Opettajien työympäristö on muuttunut paikoin hyvinkin haastavaksi. On koko Espoon tulevaisuuden etu, että lasten, nuorten ja muiden erityisryhmien oppiminen turvataan. Vahva tulevaisuus rakennetaan sillä, että kaikkien kyvyt saadaan käyttöön, toteaa demareiden toinen budjettineuvottelija, kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Maria Guzenina
 
– Myös lisäyksemme ennaltaehkäisevään toimintaan tuovat tulevaisuudessa säästöjä. Vähävaraisten perheiden lasten harrastusten tukemiseen saatiin lisää rahaa kuten myös taiteen perusopetuksen oppilaspaikkojen lisäämiseen. Myös liikunta- ja nuorisojärjestöjen vuokra-avustukset sekä nuorisojärjestöjen avustukset mahdollistavat yhä useamman nuoren osallistumisen yhteisölliseen ja hyvinvointia lisäävään toimintaan, Sistonen kertoo.
 
Demareille oli neuvotteluissa kynnyskysymyksenä se, että asiakasmaksuihin ei tule korotuksia. Maan hallituksen toimet ovat jo itsessään heikentäneet kansalaisten ostovoimaa ja selviytymistä arjessa. Demarit eivät olleet myöskään valmiita vähentämään lasten iltapäivätoiminnasta tai korottamaan iltapäivätoiminnan maksuja ja halusivat vahvistaa toisen asteen ammattiin opiskelevien hyvinvointia ja opiskelujen keskeytysten vähentämistä.
 
– Halusimme myös vahvistaa iäkkäiden yhteisöllisyyttä ja liikuntamahdollisuuksia. Espoolainen Seela-malli, jossa iäkkäille järjestetään ohjattua liikuntaa koulujen liikuntatiloissa mahdollistaa heille myös ruokailun koulun yhteydessä. Seelaa on pilotoitu hyvin tuloksin. Yksi Seelan ilahduttavista sivuvaikutuksista on ollut yksinäisyyden väheneminen. Lisämääräraha mahdollistaa Seela-toiminnan laajentamisen ja +68 ryhmien lisäämisen, kertoo Guzenina.

Kaiken kaikkiaan neuvottelujen tuloksena kaupunginjohtajan tekemään budjetin pohjaesityksen lisättiin 4,69 miljoonaa euroa.

 

Perheministeri toteuttamaan lapsipoliittista ohjelmaa!

Fredrik Almqvist, Lastenpsykiatrian professori ja ylilääkäri, Eduskuntavaaliehdokas SDP: Perheministeri toteuttamaan lapsipoliittista ohjelmaa!

Lapset ovat yhteiskunnan tärkein voimavara. Yhteisön moraalin mitta on siinä, miten huolehdimme lapsista ja nuorista. Eettisistä ja inhimillisistä syistä haluamme turvata lasten kasvuolosuhteet, heidän terveytensä ja tulevaisuutensa. Tämä on yksi pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareista, jonka olemme yhdessä luoneet ja jota meidän tulee edelleen kehittää. Lapsiperheet tarvitsevat enemmän tukea; terveydenhuoltoa, koulutusta, työelämää ja asuntopolitiikkaa on parannettava tavalla, joka luo suotuisat kasvuolosuhteet sekä auttaa vanhempia tukemaan ja suojelemaan lapsiaan.

Tavoitteeni on perhepolitiikka joka takaa turvallisen lapsuuden ja edistää terveyttä sekä hyviä elintapoja imeväisiästä aikuisuuteen. Perhepoliittisen ohjelman tarkoitus on helpottaa ja koordinoida hyvän lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan toteutusta. Tarvitaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, yksilöllistä tukea, henkilökohtaista apua sekä tarpeenmukaista hoitoa lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen. Mannerheimin lastensuojeluliitto on tehnyt hyvän ohjelman seuraavaa vaalikautta varten.

Tarvitaan perheministeri

Minulla on ollut mahdollisuus osallistua nykyisen hallituksen lapsi- ja perhepoliittiseen ohjelmatyöhön. Yhteisymmärryksessä on tehty paljon hyviä esityksiä, mutta hallitustasolla ja ministeriöissä ei ole juuri tapahtunut merkittävää. Poikkeuksena nuorisolaki. Kokemuksesta tiedän, viimeistään nyt, että asiantuntevien ehdotusten lisäksi tarvitaan poliittista tahtoa ja auktoriteettia. Tähän työhön tarvitaan perheministeri! Olen jo 1990-luvulla ehdottanut lapsi- ja perheministerin salkkua maamme hallitukseen. Nyt tuli pääministeriltä tähän oivaa tukea.

Lasten ja lapsiperheiden välttämättömien etujen edistäminen ja puolustaminen on työtä, joka tehdään tällä hetkellä monessa ministeriössä ja lukuisilla hallinnon aloilla. Mutta tulokset ovat kehnot, koska se tapahtuu liian hajanaisesti ja vailla riittävää koordinointia. Lyhytnäköiset talousnäkökohdat ja muut ”tärkeämmät” asiat ohittavat usein lapsi- ja perhenäkökohdat. Ministerin arvovallalla ja ”toimistoministeriön” tuella on mahdollista uudella tavalla aloitteellisesti koordinoida ja tehostaa lasten ja perheiden hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä.

Tarvitaan johdonmukaisuutta

Lapsi- ja perhepoliittisen ohjelman onnistunut toteuttaminen vaatii poliittisten puolueiden, valtion ja kuntien sekä kolmannen sektorin ja etujärjestöjen välistä yhteistyötä. Ja keväällä valittavilta kansanedustajilta se edellyttää pitkäjänteistä lainsäädäntöä ja johdonmukaisia talousarvioita. Näin luomme turvallisen ilmapiirin, joka antaa nuorille aikuisille sitä turvaa ja toivoa, joka rohkaisee heitä muodostamaan perheitä ja hankkimaan lapsia.

Fredrik Almqvist: Opettaja on koulun tärkein voimavara

Lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja professori, ammattikorkeakoulu Laurean hallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu Fredrik Almqvist: Opettaja on koulun tärkein voimavara

Ministeriötyöryhmät tuottavat raporttejaan. Yhteisen sektorin hoito- ja hoivapalveluissa ei saa säästää, eikä kouluista leikata voimavaroja. Tässä kirjoitan hyvän koulun puolesta. Kirjoitan opettajien puolesta, koska palkkakulut ovat koulujen suurin menoerä.

Koulu on, perheen jälkeen, yhteiskuntamme tärkein instituutio. Ja opettaja on koulun tärkein voimavara. Kautta aikojen ovat hyvät opettajat oivaltaneet miten tärkeää on oppilaan ja opettajan välinen vuorovaikutussuhde, sekä oppimista ajatellen että oppilaan tasapainoisen psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Parhaiten tämä kasvun, oppimisen ja kypsymisen kehitystehtävä voi toteutua kun oppilas- opettajasuhteelle on riittävästi tilaa ja aikaa. Silloin on opettajalla mahdollisuus huomioida sekä oppilaan yksilölliset edellytyket että ja ikä- ja kehitysvaiheeseen liittyvät tarpeet. Useamman lapsen isänä olen voinut todeta miten erinomaisesti tehtäväänsä sitoutuneet luokanopettajat ovat työnsä tehneet.

Myös luokan ”isänä” olen voinut seurata miten hienosti suomalainen peruskoulu huolehtii niistä opettamisen ja kasvattamisen tehtävistä, joita vanhemmat kollektiivisesti uskovat opettajille ja koululaitoksille. Vanhemmillahan ei ole enää mahdollisuuksia yksin välittää lapsilleen kaikkia niitä tietoja ja taitoja joita kansalainen tarvitsee tullakseen aikuisena toimeen nykyisessä yhteiskunnassamme.

Yhteiskuntamme vaurastuminen on tuonut koulullekin lisää mahdollisuuksia ja voimavaroja. Mutta samanaikaisesti ovat nopeat muutokset esim. perhe- ja työelämässä, harrastuksissa ja mediamaailmassa tuoneet koulun ja opettajat uusien haasteiden äärelle. Ne näkyvät ja tuntuvat levottomuutena, polarisoitumisena sekä turvattomuutena. Opettajan tehtävä on entistä vaativampi. Näihin ilmiöihin olen tutustunut lasten- ja nuorisopsykiatrina sekä kliinikkona että psykoterapeuttina, mutta myös tutkijana ja opettajien kanssa tehdyssä yhteistyössä.

Kun uudet lapsi-ikäluokat ja koulumaailma kohtaavat ilmaantuu jatkuvasti ilmiöitä ja haasteita, jotka ovat uusia tai painottuvat uudella tavalla. Toivon, että opettajat aktiivisesti kertovat päättäjille mitkä nämä uudet haasteet ovat ja miten ne tulisi ratkaista. Miten halutaan kehittää koulua tai pedagogiikkaa? Tarvitaanko hallinnollisia muutoksia tai mitä tulisi hienosäätää? Päästäänkö opetusryhmien koossa tai jaoissa hyväksyttäviin ratkaisuihin? Onko opettajilla havaintoja tai oivalluksia joiden perustella voidaan ryhtyä ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin esimerkiksi lapsi- ja perhepolitiikan alueilla?

Eduskunnan tehtävä on vaikuttaa koulutusasioihin kehittämällä lainsäädäntöä ja tekemällä talousarvioita, joissa on huomioitu koulumaailmasta ja opettajilta saatu palaute ja valaistus.

Tutkimusryhmämme on osoittanut miten 90-luvun leikkaukset vaurioittivat koulua ja haavoittivat oppilaiden mielenterveyttä. Tästä kärsivät nyt kohtuuttoman suuri osa tämän päivän nuorista aikuisista. Tämän päivän talousahdingon hoidossa ei saa toistaa silloisia virheitä!