SDP puolustaa suomalaisten eläketurvaa

Maria Guzenina-Richardson: SDP puolustaa suomalaisten eläketurvaa

SDP:n eläkelinjaus on herättänyt kiitettävästi keskustelua. Kansalaiset näyttävät ymmärtävän ja kunnioittavan tekemäämme päätöstä olla korottamatta eläkkeelle siirtymisen alaikärajaa 63:sta 65:een vuoteen. Mutta etenkin nykyisten hallituspuolueiden edustajat ovat yrittäneet parhaansa mukaan saada kantamme näyttämään epärealistiselta tai populistiselta. Saanen perustella puolueeni ratkaisun.

Työuria on pidennettävä. SDP haluaa, että suomalaiset saavat nauttia työnteosta mahdollisimman terveinä ja hyvinvoivina. Tähän tavoitteeseen ei päästä mekaanisella eläkeikärajan pakkonostolla. Esimerkiksi Eläketurvakeskuksen uuden tutkimuksen mukaan hyvän terveyden ja koulutustason ohella työssä jatkamista edistävät työnantajan tuki ja työn kokeminen tärkeäksi elämänalueeksi.

Tarvitaan siis paitsi työpaikkoja myös työelämän laadun kehittämistä, perheen ja työn yhteensovittamisen mahdollisuuksien lisäämistä, johtamiskulttuurin uudistamista ja terveydenhuollon palveluiden tukea. Me uskomme, että näillä toimilla syntyy tuloksia ja samalla luottamus eläkejärjestelmäämme pysyy vankkana.

Suomessa on tällä hetkellä noin 20 000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa nuorta. Heidän määränsä kasvaa nykyisellä tahdilla 3000 hengen vuosivauhtia. On inhimillisesti katsottuna väärin, etteivät he voi osallistua työelämään omalla panoksellaan. Myös kansantaloudellisesti katsottuna näiden nuorten työtulomenetykset valtiolle ovat huimat – peräti 6000 miljoonaa euroa. Puolueeni tavoitteena on työkyvyttömyyden vähentäminen kaikissa ikäluokissa. Tämä edellyttää palveluiden parantumista ja työelämän muuttumista inhimillisemmäksi.

Nykyisessä eläkejärjestelmässä on liukuva 63-68 -vuotiaana eläkkeelle jäämisen ikä. Eläkeiän mekaaninen nostaminen 65:een on vain peitelty keino hyväksyä työttömyys ja muut syyt, jotka lyhentävät ihmisten työuria. Eläkeiän mekaaninen korottaminen on varsinaisten ongelmien sivuuttamista: oireiden hoitoa väärällä lääkkeellä sairauden kustannuksella, risiiniöljyä ripuliin.

On vain kohtuullista, että puolueiden näkemykset eläkejärjestelmästämme kerrotaan äänestäjille hyvissä ajoin ennen vaaleja. SDP on valmis kantamaan vastuunsa työurien pidentämisestä puuttumalla niihin syihin, joiden vuoksi ihmiset eivät pysty olemaan haluamallaan tavalla mukana rakentamassa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa työtä tekemällä ja vastuuta kantamalla.

Maria Guzenina-Richardson
SDP:n varapuheenjohtaja
Kansanedustaja

Kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson avaa blogimme kirjoituksellaan: ”Miksi masennus?”


Miksi masennus?

Robbie Williamsin laulussa Morning sun esitetään kysymyksiä. Miltä uusi päivä näyttää unettoman yön jälkeen, onko mielesi toiveikas vai onko päivän myötä entistä tyhjempi olo? Miten arvotat aamuauringon? Jonkin sortin masennustestikysymyksiä siis.

Äskettäin aamutelevisiossa kerrottiin, että nuorten poikien yhdeksi suurimmaksi ongelmaksi on noussut yksinäisyys. Yksinäisyys puolestaan altistaa masennukselle.

Masennus on tilastojen mukaan yksi nopeimmin kasvavista kansansairauksistamme. Nuorten kohdalla suurin syy työelämästä poisjääntiin on masennus. Tilanne on kestämätön, ja silti sen korjaamiseksi tehdään liian vähän konkreettisia tekoja. Ei ainoastaan politiikassa vaan myös arjen tasolla.

Työ tulevien masennusten torjumiseksi pitäisi aloittaa koululuokkien kokojen pienentämisellä. Luokkakokojen yhteys lasten ja nuorten hyvinvointiin on osoitettu jo useaan otteeseen. Lapselle läsnä oleva ja kannustava opettaja luo perustan tasapainoisemmalle aikuisuudelle. Kaverisuhteita on pienessä luokassa helpompi solmia kuin suuressa. Samoin kiusaamiseen ja ryhmästä pois sulkemiseen voi helpommin puuttua pienen porukan kesken kuin jättilaumassa. Lapsi ja nuori, joka tuntee olevansa tarpeellinen ja kyvykäs selviää elämän alamäistä paremmin kuin heikon itsetunnon omaava. Suorituskeskeisyys yksilön lähtökohtaisen arvon sijaan istuttaa stressin siemenen jo pienestä pitäen.

Huomasitko pari viikkoa sitten käydyn keskustelun alakoululaisten iltapäiväkerhotoiminnan supistamisesta? Kun kunnissa etsitään säästöjä, tällä kertaa säästökohteeksi kaavailtiin pienimpiä koululaisia. Iltapäiväkerhotoimintaan haluttiin päästää lähtökohtaisesti vain ekaluokkalaiset. Tokaluokkalaiset, siis kahdeksanvuotiaat, olisivat joutuneet selviytymään koulun jälkeen usean tunnin ilman aikuisten läsnäoloa. Se, että tällaisia säästöjä lasten turvallisuudesta ja turvallisuudentunteesta edes ajatellaan, on irvokasta.

Kun puhutaan työelämässä jaksamisesta ja työurien pidentämisestä, on tiedostettava miksi ihmiset voivat työssään huonosti. Työntekohan lisää onnellisuutta, mutta jos työympäristö on mätä, mennään miinuksen puolelle.
Luonnevikaisia ei pidä päästää myrkyttämään työpaikan ilmapiiriä. Eikä pomoporras saa viedä happea alaisiltaan. Kyllä suomalainen jaksaa paiskia töitä vaikka kuinka, jos tuntee, että häntä siitä arvostetaan. Tämä on seikka, johon poliittisin päätöksin on vaikea puuttua. Valpas ja ihmismieltä ymmärtävä työnantaja ymmärtää myös satsata työpaikkansa me-henkeen. Se on yhteinen etu.

Ylä- ja alamäet kuuluvat elämään, mutta toivon menettäminen ei. Älkääkä väittäkö, että masennus pitää vain hyväksyä. Ei sitä pidä sen enempää kuin muitakaan sairauksia, joille voi tehdä jotain.
Kyllä jokaiselle soisi ilon herätä aamuihin täynnä tarmoa ja iloa uuden päivän tarjoamista mahdollisuuksista.

http://www.mariaguzenina.net/