Helsingin, Espoon ja Vantaan SDP:n valtuustoryhmien puheenjohtajat:

Pääkaupunkiseutu ei tarvitse hallituksen ajamaa sote- eikä maakuntauudistusta.

Hallituksen malli ei ratkaise tämän päivän ongelmia eikä tulevaisuuden haasteita. Hallitus sivuuttaa sote-uudistukselle asetetut alkuperäiset ja tärkeät tavoitteet ajamalla maakuntahallintoa sekä markkinaehtoisuutta palvelutuotantoon.

Kokoomuksen runnoma valinnanvapausmalli ei toisi sosiaali- ja terveydenhuoltoon säästöjä vaan päinvastoin lisää menoja. Kumpaakaan ei pääkaupunkiseudulla tarvita.

Toteutuessaan hallituksen suunnittelemat uudistukset vaarantaisivat erityisesti erikoissairaanhoidon nykyisen korkean tason ja sirpaloisi perustason sosiaali- ja terveyspalvelujen järkevän työnjaon ja kehittämisen. Tätä työtä on tehty vuosien ajan ja sille työlle pitää juuri nyt antaa kehittymismahdollisuudet. Lisäksi sote-uudistus ja sen rahoitusmalli tässä muodossa vaarantaisi maan tärkeimmän osan, pääkaupunkiseudun kilpailukyvyn.

Maakuntauudistus ei toisi pääkaupunkiseudulle mitään lisäarvoa. Jos maakuntauudistus kuitenkin runnotaan läpi, maakunnille pitäisi lainsäädännössä varata mahdollisuus järjestää hallintonsa ja palvelunsa alueen erityispiirteet huomioon ottaen, perustuslain velvoitteita unohtamatta. Selkeintä olisi, että maakunta mahdollistaisi pääkaupunkiseudun kuntien oman palvelutuotannon yhdessä yksityisen ja kolmannen sektorin täydentävien palvelujen kanssa.
SDP:n pääkaupunkiseudun valtuustoryhmien puheenjohtajat

Markku Sistonen

Espoon valtuustoryhmän puheenjohtaja

Eveliina Heinäluoma
Helsingin valtuustoryhmän puheenjohtaja

Sirkka-Liisa Kähärä
Vantaan valtuustoryhmän puheenjohtaja

Demareiden Sistonen ja Guzenina Espoon budjettineuvotteluista: Hyvin meni!

Iltapäivähoitotakuu kaikille ykkös- ja kakkosluokkalaisille, palvelumaksujen korotusten torppaaminen, toisen asteen opiskelijoiden hyvinvoinnin vahvistaminen ja opiskelun keskeytysten vähentäminen sekä vähävaraisten lasten harrastusten tukeminen olivat Espoon demareiden budjettineuvottelujen vahvoja onnistumisia.

 
Espoon kolmipäiväiset budjettineuvottelut on saatu päätökseen. Demareiden valtuustoryhmä kiittää kaikkia neuvotteluihin osallistuneita poliittisia ryhmiä tasapainoisen neuvottelutuloksen aikaansaamisesta.
 
– Demareiden neuvottelutavoitteisiin kuuluivat opiskelijaterveydenhuollon, lasten terapiapalveluiden ja nuorten mielenterveyspalveluiden vahvistaminen. Nykytilanne vaatii näiden palveluiden vahvistamista. Tämä tavoitteemme näkyy hienosti saavutetuissa neuvottelutuloksessa. Jos lapsiin ja nuoriin ei panosteta nyt, on lasku tulevaisuudessa kestämätön niin rahallisesti kuin inhimillisesti, sanoo demareiden valtuustoryhmän puheenjohtaja ja budjettineuvottelija Markku Sistonen.
 
– Budjettitulos sisältää todella ilahduttavasti panostuksia lapsiin ja nuoriin. Erityisopetukseen ja avustajaresursseihin saadut lisäsatsaukset tulivat suureen tarpeeseen. Opettajien työympäristö on muuttunut paikoin hyvinkin haastavaksi. On koko Espoon tulevaisuuden etu, että lasten, nuorten ja muiden erityisryhmien oppiminen turvataan. Vahva tulevaisuus rakennetaan sillä, että kaikkien kyvyt saadaan käyttöön, toteaa demareiden toinen budjettineuvottelija, kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Maria Guzenina
 
– Myös lisäyksemme ennaltaehkäisevään toimintaan tuovat tulevaisuudessa säästöjä. Vähävaraisten perheiden lasten harrastusten tukemiseen saatiin lisää rahaa kuten myös taiteen perusopetuksen oppilaspaikkojen lisäämiseen. Myös liikunta- ja nuorisojärjestöjen vuokra-avustukset sekä nuorisojärjestöjen avustukset mahdollistavat yhä useamman nuoren osallistumisen yhteisölliseen ja hyvinvointia lisäävään toimintaan, Sistonen kertoo.
 
Demareille oli neuvotteluissa kynnyskysymyksenä se, että asiakasmaksuihin ei tule korotuksia. Maan hallituksen toimet ovat jo itsessään heikentäneet kansalaisten ostovoimaa ja selviytymistä arjessa. Demarit eivät olleet myöskään valmiita vähentämään lasten iltapäivätoiminnasta tai korottamaan iltapäivätoiminnan maksuja ja halusivat vahvistaa toisen asteen ammattiin opiskelevien hyvinvointia ja opiskelujen keskeytysten vähentämistä.
 
– Halusimme myös vahvistaa iäkkäiden yhteisöllisyyttä ja liikuntamahdollisuuksia. Espoolainen Seela-malli, jossa iäkkäille järjestetään ohjattua liikuntaa koulujen liikuntatiloissa mahdollistaa heille myös ruokailun koulun yhteydessä. Seelaa on pilotoitu hyvin tuloksin. Yksi Seelan ilahduttavista sivuvaikutuksista on ollut yksinäisyyden väheneminen. Lisämääräraha mahdollistaa Seela-toiminnan laajentamisen ja +68 ryhmien lisäämisen, kertoo Guzenina.

Kaiken kaikkiaan neuvottelujen tuloksena kaupunginjohtajan tekemään budjetin pohjaesityksen lisättiin 4,69 miljoonaa euroa.

 

Demareiden tavoitteita huomioitiin sosiaali- ja terveyslautakunnan budjettiesityksessä

Espoon sosiaali- ja terveyslautakunta esittää lisämäärärahaa ensi vuoden budjettiin 1,2 miljoonaa euroa. Tämä summa kohdistuisi koulu- ja opiskelijaterveydenhoitajien ja -lääkärien määrän lisäämiseen, lastenpsykiatrian avohoitopalveluiden saatavuuden parantamiseen sekä nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuuden parantamiseen.

 
Demareiden käden jälki näkyy kiitettävästi lautakunnan esityksessä. Teimme jo viime valtuustokaudella töitä nuorten mielenterveyspalvelujen parantamiseksi. Nyt niihin tarvitaan määrärahoja, jotta nuoret saavat tarvitsemiaan palveluja ja kehittämistyö on mahdollista viedä loppuun, kertoo lautakunnan 2.vpj. Johanna Värmälä. – Olemme olleet aloitteellisia myös koulu- ja opiskelijaterveydenhoitaja-asiassa. Heidän riittämätön määränsä selvisi aloitteestamme. Lautakunta huomioi myös sen, että lastenpsykiatrian avohoidon yksikössä on jopa kuuden kuukauden jono palveluihin. Se on palvelu, jonka saamisessa vaikutimme aikanaan, ja joka on osoittautunut erittäin tarpeelliseksi, Johanna Värmälä toteaa.
 
Demarit eivät saavuttaneet terveyskeskusmaksupoistoon liittyvää tavoitetta, joka mukaan terveyskeskusmaksusta luovutaan 1.1.2018 alkaen. Lautakunta kuitenkin totesi, että se suhtautuu kriittisesti asiakasmaksujen korotuksiin. Mikäli asiakasmaksukorotusta ei toteuteta, tulee toimialan tulomäärärahaa laskea 1 miljoonaa euroa. Tämä on parempi, kun se, että lautakunta ei olisi puuttunut asiaan, toteaa lautakunnan jäsen Olli Lehtonen (sd.).
 
Demarit toivat esille myös vammaispalvelujen ja vanhuspalvelujen määrärahatarpeet. Nämä ovat asioita, joihin on palattava budjettineuvotteluissa. Se on mahdollista, koska sosiaali- ja terveyslautakunta toteaa, että vuoden 2018 talousarviossa tulee varmistaa, että vanhusten pitkäaikaishoidon paikkojen määrä on tarpeeseen nähden riittävä, jotta ikääntyville espoolaisille pystytään tarvittaessa varmistamaan sujuva pääsy tehostetun palveluasumisen piiriin ja että vammaispalvelujen saatavuus paranee. – Nämä ovat asioita, joiden puolesta demarit ovat tehneet töitä jo vuosia ja tulevat tekemään niin edelleen, toteaa Olli Lehtonen.
 
Lisätietoja:
Johanna Värmälä
Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan 2.vpj
p. 050 592 7619
 
Olli Lehtonen
sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen
p.0451498844

Katupartioita ei tarvita Espoossa

Espoon demarit: Katupartioita ei tarvita Espoossa

Espoon demareiden kunnallisjärjestö katsoo, että kansalaisten omia katupartioita ei tarvita turvaamaan ulkona liikkumista Espoossa. Yleisen turvallisuuden varmistaminen on poliisin virkatehtävä.
On käynyt ilmi, että eräillä jo toimivien katupartioiden jäsenillä on tuomioita väkivaltarikoksista ja yhteyksiä ulkomaalaisvastaisiin ääriliikkeisiin. Tällaiset järjestyksenvalvojat aiheuttavat lähinnä pelkoa kansalaisten keskuudessa.

 

Espoon demarit rohkaisevat jokaista toimimaan avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Sen sijaan että pelotellaan muualta tulleiden erilaisuudella, tulisi löytää yhteistä tekemistä ja luontevaa arkipäiväistä rinnakkaineloa. Katupartioiden sijaan kannattaisi perustaa urheilu- ja muita harrastekerhoja, joihin eri taustalla olevat ihmiset olisivat tervetulleita. Hyviä mahdollisuuksia järjestäytyneeseen vapaaehtoistoimintaan on tarjolla myös turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksissa.

Palveluseteli – mistä oikeastaan on kyse?

Eduskuntavaaliehdokas Pirkko KuuselaEduskuntavaaliehdokas Pirkko Kuusela: Palveluseteli – mistä oikeastaan on kyse?

Onko kyse rahasta, valinnanvapaudesta vai todellisuudessa sittenkin vastuusta? Voidaanko katsoa, että ottamalla vastaan palvelusetelin, asiakas ottaa myös kantaakseen koko vastuun tarvitsemastaan palvelusta?

Palveluseteliä ajetaan voimakkaasti myös kunnallisiin palveluihin: vanhustenhoitoon, omaishoitajien vapaapäiviin, vammaispalveluihin, päivähoitoon, terveyspalveluihin…

Kunnan myöntämä palveluseteli voi kattaa hankittavan palvelun täysin (vammaispalvelut) tai osittain. Toisaalta arvo voi määräytyä myös käyttäjän tulotason mukaan. Tosiasiassa kuntien vastuulla olevia palveluja siirretään yksityisten tuottamiksi.

Palveluseteliä markkinoidaan valinnanvapaudella. Mutta onko käyttäjällä tosiaan valinnan mahdollisuus? Pakottaako julkisten palvelujen tila valitsemaan yksityisen palveluntuottajan? Löytyykö yksityiseltä sektorilta riittävän laadukas vaihtoehto? Riittäkö palvelusetelin arvo tarvittavaan määrään tarpeen mukaista palvelua? Ja riittävätkö omat tulot tarvittavan lisämaksun suorittamiseen?

Esimerkiksi:
• omaishoitajien vapaapäiviä varten annettava palveluseteli on Helsingissä alle 200€, vaikka vapaapäivien todelliset kustannukset kohonnevat yli 500€. Pienituloiset eivät voi maksaa erotusta ja jäävät näin lakisääteisten vapaapäivien ulkopuolelle.
• Espoossa pilotoinnissa oleva Henkilökohtaisen avun palveluseteli on arvoltaan 21€, vaikka todellisuudessa tuntihinnat ovat 30€ ylöspäin. Saadaanko laadukkaita palveluntuottajia sitoutumaan asiakkaalle välttämättömään avustajatyöhön tällä hinnalla?
• Espoossa on käytössä vanhusten taksimatkoissa 21€:n katto (21€=10km). Käytännössä tämä tarkoittaa joidenkin vähävaraisten osalta sitä, ettei matkoja voi käyttää, koska ei ole varaa maksaa yli menevää osuutta.

Palvelusetelillä tuotettava palvelu perustuu palveluntuottajan ja asiakkaan, tässä siis käyttäjän, väliseen sopimukseen ja on siis kuluttajalain alaista toimintaa. Myös subjektiivisten oikeuksien, kuten vaikeavammaisten henkilöiden välttämätön apu, on näin siirtynyt asiakkaan omalle vastuulle. Tulevaisuudessa varmasti nähdään, miten kuluttajalaki sopii palveluja koskevien riitojen selvittelyyn.

Voidaanko vastuu näin siirtää?

Asiakkaan halutessa ja ymmärtäessä vastuunsa, niin mielestäni voidaan. Tapauksissa, joissa on selvää, ettei asiakas pysty tätä vastuuta kantamaan, tulee tarjolla olla myös muita vaihtoehtoja. Kunta ei siis voi vetäytyä vastuusta lakisääteisten palvelujen osalta, vaikka palvelusetelien käyttöönotosta olisikin päätetty.