Isiä ei saa ulkoistaa

Eduskuntavaaliehdokas Mikael Jämsänen: Isiä ei saa ulkoistaa!

Minun nimeni on Mikael Jämsänen. Seisoin toukokuussa 2009 eduskunnan portailla isien ja lasten oikeuksien puolesta. Vieressäni pidin kylttiä, jossa luki: ”Tuethan biologisen isän ja lapsen oikeuksia”.  Tapaus sai silloin paljon huomiota.

Taisteluni alkoi, kun biologisen lapseni äiti päätti kieltää minulta isyyden.

Olen tavannut useita järjestöjen edustajia sekä muita asiantuntijoita. He ovat kanssani samaa mieltä. Maailma ei ole hyvä paikka lapselle niin kauan kuin lapsen isä voidaan sulkea pois hänen elämästään ilman sen kummempia syitä.

Toukokuussa 2010 otin yhteyttä kansanedustaja Maria Guzenina-Richardsoniin. Istuimme pari tuntia eduskunnan kahviossa keskustelemassa lapsen oikeuksista. Tuo tapaaminen oli merkittävä käänne taistelussani tasa-arvon puolesta. Tapaamisen päätteeksi Guzenina-Richardson pyysi minua lähtemään ehdolle 2011 eduskuntavaaleihin.

Isyys ei voi olla yksin äidistä riippuvainen asia. Suomessa joudutaan ratkomaan huoltajuusasioita liian usein oikeudessa. Lasta ei saa käyttää aseena toista vanhempaa kohtaan. Tämä heijastuu aina huolto- ja tapaamisriitoihin. On täysin käsittämätöntä, että huoltajuuskiistojen takia joudutaan joskus tilanteeseen, jossa isä, joka on täysin kykeneväinen hoitamaan lastaan, sivuutetaan ja lapsi joutuu jopa huostaan otetuksi.

Lainsäädäntö ei saa asettaa vanhemmuutta eriarvoiseen asemaan.

Isyyslakimme on 35 vuotta vanha ja loukkaa YK:n yleissopimusta lapsen oikeuksista. Vanhemmuuden asettaminen eriarvoiseen asemaan lain edessä ei ole järkevää perhepolitiikkaa eikä toimi lapsen parhaaksi.

Perherakenteemme ovat muuttuneet vuosien aikana ja ihmiset elävät erilaista elämää kuin 35 vuotta sitten. Kenenkään etu ei ole kehottaa vanhempia taistelemaan lapsistaan. Lainsäädännön tulisi edistää sovittelua ja tukea molempien vanhempien osallistumista lapsen kasvatukseen ja kehitykseen. Tämä vaikuttaisi positiivisesti useisiin vanhempien välisiin tilanteisiin jo ennaltaehkäisevässä muodossa.

Yhteiskunnalla ei ole varaa menettää toista vanhempaa lapsen elämästä pois näiden rajujen huoltajuusriitojen seurauksena. Yhteiskunnalle maksaa kohtuuttomasti kun järjestelmä ei tue tai kannusta molempia vanhempia tasavertaisesti. Lapsen elämässä toisen vanhemman etäisyys voi olla taakka, jota hän joutuu kantamaan läpi elämänsä.

SDP puolustaa suomalaisten eläketurvaa

Maria Guzenina-Richardson: SDP puolustaa suomalaisten eläketurvaa

SDP:n eläkelinjaus on herättänyt kiitettävästi keskustelua. Kansalaiset näyttävät ymmärtävän ja kunnioittavan tekemäämme päätöstä olla korottamatta eläkkeelle siirtymisen alaikärajaa 63:sta 65:een vuoteen. Mutta etenkin nykyisten hallituspuolueiden edustajat ovat yrittäneet parhaansa mukaan saada kantamme näyttämään epärealistiselta tai populistiselta. Saanen perustella puolueeni ratkaisun.

Työuria on pidennettävä. SDP haluaa, että suomalaiset saavat nauttia työnteosta mahdollisimman terveinä ja hyvinvoivina. Tähän tavoitteeseen ei päästä mekaanisella eläkeikärajan pakkonostolla. Esimerkiksi Eläketurvakeskuksen uuden tutkimuksen mukaan hyvän terveyden ja koulutustason ohella työssä jatkamista edistävät työnantajan tuki ja työn kokeminen tärkeäksi elämänalueeksi.

Tarvitaan siis paitsi työpaikkoja myös työelämän laadun kehittämistä, perheen ja työn yhteensovittamisen mahdollisuuksien lisäämistä, johtamiskulttuurin uudistamista ja terveydenhuollon palveluiden tukea. Me uskomme, että näillä toimilla syntyy tuloksia ja samalla luottamus eläkejärjestelmäämme pysyy vankkana.

Suomessa on tällä hetkellä noin 20 000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa nuorta. Heidän määränsä kasvaa nykyisellä tahdilla 3000 hengen vuosivauhtia. On inhimillisesti katsottuna väärin, etteivät he voi osallistua työelämään omalla panoksellaan. Myös kansantaloudellisesti katsottuna näiden nuorten työtulomenetykset valtiolle ovat huimat – peräti 6000 miljoonaa euroa. Puolueeni tavoitteena on työkyvyttömyyden vähentäminen kaikissa ikäluokissa. Tämä edellyttää palveluiden parantumista ja työelämän muuttumista inhimillisemmäksi.

Nykyisessä eläkejärjestelmässä on liukuva 63-68 -vuotiaana eläkkeelle jäämisen ikä. Eläkeiän mekaaninen nostaminen 65:een on vain peitelty keino hyväksyä työttömyys ja muut syyt, jotka lyhentävät ihmisten työuria. Eläkeiän mekaaninen korottaminen on varsinaisten ongelmien sivuuttamista: oireiden hoitoa väärällä lääkkeellä sairauden kustannuksella, risiiniöljyä ripuliin.

On vain kohtuullista, että puolueiden näkemykset eläkejärjestelmästämme kerrotaan äänestäjille hyvissä ajoin ennen vaaleja. SDP on valmis kantamaan vastuunsa työurien pidentämisestä puuttumalla niihin syihin, joiden vuoksi ihmiset eivät pysty olemaan haluamallaan tavalla mukana rakentamassa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa työtä tekemällä ja vastuuta kantamalla.

Maria Guzenina-Richardson
SDP:n varapuheenjohtaja
Kansanedustaja

Omaishoidontukeen tehtävä valtakunnallisia parannuksia

Eduskuntavaaliehdokas, Sos. & Terveyslautakunnan pj. Johanna Värmälä: Omaishoidontukeen tehtävä valtakunnallisia parannuksia

Ei turhaan väitetä, että omaishoito on se, joka joutuu ”liipasimelle” aina kun kunnassa on taloudellisesti tiukkaa. Viime keväänä Espoon säästöpäätöksien yhteydessä virkamiehet yrittivät saada sosiaali- ja terveyslautakuntaa säästämään omaishoidontuen määrärahoista. Siihen lautakunta ei  onneksi suostunut. Kesäkuussa virkamiehet päättivät vuorostaan omavaltaisesti, että omaishoidontuen uusia asiakkaita ei enää oteta.

Virkamiehet perustelivat tuota omavaltaista tekoaan sillä, että omaishoitoon varatut määrärahat olivat ylittymässä. Kun keskustelimme asiasta luottamushenkilöiden kesken, päädyimme siihen, että kyseinen määrärahaylitys saisi toteutua ja uusia myönteisiä omaishoidontuen päätöksiä alettiin taas tekemään syksystä alkaen.

Espoossa tehtiin kuitenkin muutoksia omaishoidontuen myöntämisperusteisiin syksyllä 2009. Palasimme lain tasolle omaishoidontuen myöntämisessä ja se toi esille lain epäkohdat.

Lain mukaan kunnat saavat määritellä jokainen makunsa mukaan omaishoidontuen myöntämisen tiettyjä perusteita. Se on johtanut siihen, että omaishoitajat ovat asuinpaikkansa perusteella eriarvoisessa asemassa.

Toisessa kunnassa omaishoitaja menettää lakisääteiset vapaansa, kun hoidettava on jonkun muun kuin omaishoitajan hoidettavana yli kolme vuorokautta lakisääteisten vapaiden lisäksi. Niin tehdään esimerkiksi Vantaalla. Espoossa kyseiset vapaat menettää viiden vuorokauden jälkeen. Joissakin kunnissa järjestetään lakisääteisten vapaiden lisäksi lisävapaita. On myös kuntia, joissa sellaiseen ei ole mahdollisuuksia.

Omaishoidon tuen myöntämisen periaatteita tulisikin yhdenmukaista valtakunnallisesti. Myös omaishoidontukea koskevaa lakia tulisi parantaa. Omaishoitolaki ei voi olla ristiriidassa esimerkiksi perusopetuslain kanssa. Perusopetuslain mukaan lapsen on käytävä koulua, eivätkä oppilaat ja omaishoidotuen saajat voi vaikuttaa koulupäivien pituuteen. Omaishoitajaa ei saa rangaista lapsen koulunkäynnistä niin kuin nyt tehdään. Nykyisen lain mukaan omaishoitajilla on oikeus lakisääteisiin vapaisiin vain, jos heidän hoidettavansa on arkisin poissa kodistaan keskimäärin enintään viisi – seitsemän tuntia arkipäivää kohti.

Laissa pitäisi myös huomioida se, että omaishoitajat elävät erilaisissa elämäntilanteissa. Esimerkiksi yksinhuoltajilla ei ole mahdollisuutta hengähtää päivän aikana samalla tavoin kuin omaishoitajalla, joka on kahden vanhemman perheessä. Olisi kohtuullista, että myös perheen tulotaso otettaisiin huomioon omaishoitoasioissa. Pieni- ja keskituloisille omaishoitajille voisi myöntää lasten kotihoidontuen kaltaista, tulosidonnaista hoitolisää.

Omaishoitajat ansaitsevat parannuksia omaishoitolakiin. Asiat pitää ratkaista eduskunnassa, kun halutaan kohdella eri alueilla asuvia omaishoitajia tasavertaisesti.

Johanna Värmälä (sd.)
Sosiaali- ja terveyslautakunnan pj., Espoo
www.johannavarmala.fi

Suomen talous kasvuun


Eduskuntavaaliehdokas Seppo Lehto: Suomen talous kasvuun

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mielekkään, tarpeellisen, tuottavan, kysyntää omaavan työn tekeminen on se sampo, joka takoo kansalaisille ja yhteiskunnalle hyvinvointia ja tyytyväisyyttä. Mitä parempi työllistymisaste ja mitä korkeamman tieto- ja jalostusarvon omaavia tuotteita ja palveluja valmistamme kotimaan ja ulkomaan markkinoille sitä suuremmat ovat valtion verotulot ja hyvinvointipalveluidemme laatu. Täystyöllisyys on oltava ensisijainen tavoitteemme.

Kansainvälinen syvä taantuma romahdutti Suomen ulkomaanvientiin perustuvan kansantalouden. Bruttokansantuote putosi 7,8 % ja vuoden 2009 ulkomaanviennistä katosi neljännes. Työttömyysaste tammikuussa 2010 oli 9,5% ja nuorisotyöttömyysaste 22,7 %, jonka ennustetaan kasvavan toukokuussa 40 %:iin.

Julkinen talous velkaantuu, alijäämävaje pahenee. Taloutta elvytetään. Velanottoa ei voi kasvattaa rajattomasti. Noususuhdanteen alkamista toivotaan pelastajaksi. Kuitenkin päätöksiä on tehtävä ja toimenpiteisiin on ryhdyttävä ajoissa. Lama pakottaa muutoksiin ja uusiin valintoihin ja linjauksiin. Entinen meininki ei voi jatkua, tarvitaan uudistuksia ja uutta suuntaa. Nuorista, sairaista, heikko-osaisista ja vanhuksista meidän on joka tapauksessa huolehdittava kaikissa taloudellisissa tilanteissa.

Vanhasen hallitus toiveajattelee ratkaisevansa julkisen talouden kestävyysvajeen ja huoltosuhteen muutoksesta aiheutuvan rahoitusongelman vanhuuseläkeiän huomattavalla nostolla. Tässä valtavassa nuorisotyöttömyystilanteessa kaavailtu ratkaisu kummastuttaa. Esitetylle eläkeiän nostolle ei löydy riittäviä perusteita.  Tehtävän työn määrä ja työllistyminen eivät parane tällaisella taikatempuksi luokiteltavalla lakimuutoksella.

Laivalla pitää olla kapteeni, muuten se menee karille. Suomen hallituksen tulee tehdä kasvua ruokkivia ratkaisuja: parannettava työllistymistä, tuettava toimeliaisuutta. Kun kasvatamme jaettavaa kakkua, niin silloin meidän ei tarvitse ottaa keneltäkään pois.

Vanhuuseläkkeelle siirtymisen mahdollisuus tulee säilyttää joustavana 63- 68 ikävuosien väliin ajoittuvana palkansaajan omaan päätösvaltaan perustuvana oikeutena.  Vapaaehtoisen eläkkeelle siirtymisen ajankohtaan vaikuttavat monet seikat. Pakkotoimien sijasta tulee käyttää kannustavia porkkanoita: eläkekarttumaprosenttin suuruutta, työssä viihtymisen parantamista, työntekijän osaamistasosta huolehtimista, muutosturvan kehittämistä jne. Nämä toimenpiteet kunnioittavat palkansaajaa, parantavat motivaatiota, vähentävät vastakkainasettelua, lisäävät tuottavuutta ja siirtävät eläkkeelle siirtymisajankohtaa myöhemmäksi. Eläkeiän nosto vain pahentaa iäkkäiden muodostamaa rekrytointitulppaa, joka estää ja siirtää nuorten pääsyä työelämään.

Nuorisotyöttömyyttä ei tule sietää, se on poistettava, käyttäen kaikkia luovuuden suomia keinoja. Yhtään nuorta ei saa jättää heitteille, syrjäytymisvaaraan, ilman työ-, koulutus- tai hoitopaikkaa.

Kuntien tulee tehdä terveys-, sosiaali- ja työviranomaisten kanssa yhteinen henkilörekisteri alueellaan asuvista 15- 30 vuotiaista nuorista. Ongelmatilanteissa otetaan henkilökohtaisesti yhteyttä nuoreen ja haastatteluin etsitään ja löydetään häntä kiinnostava ala ja hänelle sopiva  työ-, koulutus- tai hoitopaikka.

Työssä oppiminen, oppisopimuskoulutus on nostettava kokonaan uuteen arvoon. Yritys, joka palkkaa nuoren oppisopimuskoulutukseen tulisi saada työllistämissetelin tuoma hyöty. Työnantajan on kerrottava oppisopimuskoulutuksen tavoitteet ja aikataulu koulutusta tukevalle viranomaiselle. Näin saadaan nuoret aikaisessa vaiheessa kiinni työelämään, mikä tukee heidän itsenäistymisprosessia ja vastuunkantoa omasta elämästä. Työllistymisseteli ei vääristä yritysten välistä kilpailua, koska se ei ole vastikkeeton. Yritysten yhteiskuntavastuullisuus palkitaan hyvän työnantajan maineella ja parempana työvoiman saatavuutena.

Vasta sen jälkeen kun nuorisotyöttömyys on poistettu ja työttömyysprosentti on painettu huomattavasti nykyistä alemmalle tasolle, voitaisiin harkita eläkeiän nostamista elinajanodotuksen kasvuun perustuen, jos julkisen talouden tasapaino sitä vaatii.

Päätösten tulee kuitenkin olla kolmikantaneuvotteluiden yhteiseen näkemykseen perustuvia.

Suomi ei ole mikään erillinen saareke. Globalisoituvassa yhteistyön maailmassa voimme tehdä parempia koko ihmiskuntaa palvelevia päätöksiä. EU yhtenäistää toimintatapojamme, lainsäädäntöä, takaa rauhan ja turvallisuuden, luo vakautta, työpaikkoja. Meidän tulee olla aktiivisesti mukana näissä neuvottelupöydissä, joissa meihin vaikuttavista asioista päätetään.

Ilmastomuutoksen torjunta, energiapoliittiset päätökset, uudet teknologiat, tekniikan kehitys, tieteelliset läpimurrot nano-ja biotekniikassa, informaatioyhteiskuntaan siirtyminen muuttavat toimintaympäristöämme jatkuvasti.  On meneillään suuri murros, siirtyminen seuraavan 40-vuoden aikana lähes kokonaan pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä, vähäpäästöisiin kestävän kehityksen ratkaisuihin. Nämä kansainväliset päätökset tuovat paljon toimeliaisuutta ja työtä. Ne ovat kasvun tekijöitä, jotka hyödyttävät meitä kaikkia. Tässä kehityksessä meidän tulee olla aktiivisesti mukana.

Nostetaan Suomen talous kasvuun. Työtä, luontoa ja hyvinvointia riittää kaikille, kun toimimme järkevästi, tekemällä oikeudenmukaisia ja kauaskantoisia päätöksiä ja ratkaisuja, jotka eivät lisää luokkaeroja eivätkä eriarvoisuutta ja huomioivat luonnon monimuotoisuuden säilymisen.

Seppo Lehto

Eduskuntavaaliehdokas