Espoon Sosialidemokraatit ovat pyytäneet peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonia asettumaan ehdokkaaksi SDP:n varapuheenjohtajaksi SDP:n 43:ssa puoluekokouksessa toukokuussa Helsingissä.

Pyyntö esitettiin lauantaina 31.3. Espoon edustuston kevätkokouksessa ja lisäksi espoolaiset puolueosastojen puheenjohtajat ovat ilmaisseet olevansa hankkeen takana.

Pyynnön luovuttivat ministeri Guzenina-Richardsonille tänään 2.4. Espoon sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön puheenjohtaja Jukka Vilske sekä Guzenina-Richardsonin puolueosaston Tapiolan sosialidemokraattien puheenjohtaja Pekka Vaara.

Ministeri Maria Guzenina-Richardson vastasi myöntävästi pyyntöön:

”Kiitän espoolaisia demareita luottamuksesta ja ehdolle asettamisesta. Olen totta kai käytettävissä ja jatkaisin mielelläni työtä puolueen varapuheenjohtajana. Kevään puoluekokouksesta tulee varmasti jännittävä ja toivottavasti myös varapuheenjohtajuudesta käydään hyvä kisa. Puolueessa eletään nyt erityisen mielenkiintoisia aikoja. Sinnikäs työ vastuullisen ja ihmisen huomioivan politiikan puolesta on saatu hyvään vauhtiin. Nyt ei saa antaa tuon vauhdin hiipua. Arkinen politiikan pitkäjänteinen puurtaminen ja ihmisiä kunnioittava toiminta ovat ainoa tapa saada hyviä tuloksia aikaan. Tähän työhän olen sitoutunut ja sitoudun jatkossakin.”

Arvoisa ministeri Maria Guzenina-Richardson

Espoon Sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön edustajiston kokouksessa 31.3. pyydettiin teitä asettumaan ehdolle puolueen varapuheenjohtajaehdokkaaksi toukokuun 2012 puoluekokouksessa.

Annoitte ehdokkuuteen suostumuksenne kokouksessa.

Myös me allekirjoittaneet espoolaisten puolueosastojen puheenjohtajat sekä kunnallisjärjestön puheenjohtaja ilmoitamme Teille tukemme SDP:n varapuheenjohtajaksi.

Espoossa 2.4.2012

Jukka Vilske
Espoon sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön puheenjohtaja

John Liljelund
Esbo – Svenska Socialdemokrater

Timo Rauhanen
Espoon Nuuksion Työväenyhdistys

Juhani Parisaari
Espoonlahden Demarit

Markku Sistonen
Etelä-Espoon Sos.Dem. yhdistys

Kirsi Törmänen-Petman
Itä-Espoon Sosialidemokraatit

Miika Ihonen
Kanta-Espoon Sosialidemokraatit

Jukka Hämäläinen
Kara- ja Viherkallion Sos.Dem. kilta

Ritva Snabb
Kauklahden Sos.Dem. yhdistys

Antti Rasimus
Keski-Espoon Sosialidemokraatit

Yngve Lindholm
Köklaks Svenska Arbetarförening

Anneli Kuusisto
Leppävaaran Sos.Dem. työväenyhdistys

Anu Heinänen
Matinkylän Sosialidemokraatit

Pekka Vaara
Tapiolan Sosialidemokraatit

Tipsu Sollasvaara

Espoon Demarinuoret

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä – ryhmäpuheenvuoro Jaakko Mauriala

Pääkaupunki seudulla tehdään lähivuosina kuntauudistus muodossa tai toisessa. Siitä Suomen hallitus on päättänyt.

Emme kannata kuntaliitoksia, mutta laajan seudullisen yhteistyön kehittämisen näemme yhteisiä useita kuntia koskevissa asioissa tarpeelliseksi.

Me sosialidemokraatit käsittelimme seudullisesti metropolialueen hallinnollista organisointia jo vuonna 2010. Asiasta laadittiin perusteltu yksimielinen kanta.

Espoon kaupungin lausuntoluonnos on pääpiirteiltään samansisältöinen.

Lausunnossa on myös painotuseroja ja poikkeamia jotka sisältävät tärkeinä pitämiimme alueen kehityskohtiin.

Sosialidemokraatit painottavat itsenäisiä kuntia, jotka huolehtivat omista peruspalveluistaan, mutta seudullisesti yhteiseksi huolehdittaviksi asioiksi katsomme liikenneväylät, liikenteen ja julkisen liikenteen sekä maankäytön ja asumisen.  Toisin sanoen uutena nykyiseen ylikunnalliseen toimintaan tulee sisällyttää maankäyttö ja asumiseen liittyvät asiat.

Katsomme, että näiltä osin Espoon virkamiestyönä valmisteltu luonnos vastaa sosialidemokraattisia näkemyksiä.

Katsomme myös, että metropolialueelle / seudulle tulee luoda yhtenäinen demokraattinen hallinto, jonka tehtäviä on vastata ko. toimista. Tähän ei mielestämme riitä lausunnossa esitetty verkostoituminen, vaan on perustettava ns. metropoli-seutuvaltuusto. katsomme myös, että hallinnon lisäpäällekkäisyyksiä tulee välttää, niin tällöin maakuntahallinnon asema tulee arvioida uudestaan.

Jos me haluamme todella kehittää asukkaiden palveluja, meidän pitää ensimmäiseksi arvioida, mitkä palvelut pitää pääkaupunkiseudulla hoitaa lähellä asukasta. Mielestämme näitä lähipalveluita ovat päivähoito, peruskoulu, terveyskeskuspalvelut ja vanhuspalvelut sekä kulttuuri- ja liikuntapalvelut.

Lähipalvelujen käyttäjien pitää pystyä itse vaikuttamaan palvelujen kehittämiseen  –   tavalla tai toisella.

Pöydällä on paljon vastaamattomia kysymyksiä. Edes tavoitteet eivät vielä ole selvinneet muuta kuin yleisellä tasolla.

Kaksi kysymystä on kuitenkin ylitse muiden:

- Miten pääkaupunkiseudusta kehittyy entistä elinvoimaisempi metropolialue?

- Miten asukkaiden palvelut järjestetään ja tuotetaan entistä  asiakaslähtöisemmin ja kustannustehokkaammin?

Näihin kysymyksiin tarvitsemme vastaukset. Pelkään vaan, että jos me pääkaupunkiseudulla keskitymme vastustamaan kaikkea muutosta, päätökset tehdään meitä kuulematta. Parempi on istua niissä pöydissä, missä päätökset tehdään ja tuoda sinne rakentavia vaihtoehtoja. Kaiken keskiössä tulee kuitenkin olla asukkaiden paras, ei nykyisten valtaa pitävien vallan säilyttäminen.

Lisämateriaalia: SDP:n Metropolityöryhmän raportti 16.6.2010

Kuvassa muutamia teltalla puuhastelleita: Junnu Parisaari, Jukka Lahti ja Martti Tieaho.

Toripäivän aikana jaettiin noin 250 ilmapalloa ja pistettiin suut makeaksi karamellein. Kansaa kävi hienosti juttelemassa ja tunnelma oli mitä mainioin. Teltan paikka torilla paras mahdollinen. Lopputuloksena onnistunut päivä.

Tälläkin hetkellä espoolaisia potilaita on HUS:n sairaaloissa kymmeniä, suurimmaksi osaksi Jorvissa, vain odottamassa vuoteissa siirtoa johonkin Espoon järjestämisvastuulla järjestettävään kuntoutumishoitoon. Viime vuonna kunnan asukasmäärään nähden HUS:n kaikista jäsenkunnista Espoolla oli eniten näitä siirtoviivepäiviä. Espoolle niitä kertyi 40,1 päivää/ 1000 asukasta kohden. Tämä merkitsi espoolaisille noin 10 000 siirtoviivepäivää viime vuonna yhteensä. Eli likimain noin 30 espoolaista siirtoviivepotilasta päivittäin oli HUS:n osastoilla odottamassa Espoon järjestämää hoitoa. Liian pitkistä siirtoviiveistä HUS laskutti vuoden 2011 hoitolaskutuksen lisäksi Espoota 0,4 miljoonalla eurolla.

Pahinta tässä on kuitenkin se, että hoitojakson jälkeistä välitöntä kuntoutusta, joka pitäisi aloittaa heti erikoissairaalahoidon jälkeen, ei Espoo pysty toteuttamaan kaikkia potilaita koskien. Lähinnä vain tapaturmaiset lonkkamurtumapotilaat saavat kuntoutumishoidon heti erikoissairaanhoidon päätyttyä.

HUSiin hoitoon pääsyä jonottavien potilaiden kannalta nämä HUS:n vuoteissa siirtoa useita päiviä odottavat potilaat hidastavat HUSiin jonottavien ihmisten oikea-aikaisen hoidon käynnistämistä. Tämän jo vakavan “tulppatilanteen” johdosta HUS joutuukin jatkossa hankkimaan myös kuntoutushoitopaikkoja kolmannelta sektorilta ja Kiljavan sairaalasta ja siirtämään potilaita kuntoutumishoitoon näihin paikkoihin, jos kotikunta ei voi kohtuuajassa kuntoutumishoitoa järjestää. Tämä tapahtuu tietenkin potilaan kotikunnalta siirto- ja kuntoutuskustannukset laskuttaen.

Espoon kuntoutussairaalan rakentaminen Jorvin HUS:n sairaaloiden kanssa sisäyhteyteen ja hoidon jälkeisen välittömän kuntoutumisen kannalta asianmukaiseksi mahdollisimman pian on nyt se kaikista oleellisin asia. Toki sairaalaan tietääkseni suunnitellaan myös erillisen saattohoitoyksikön rakentamista nykyaikaiset ja viihtyisät tilavaatimukset huomioon ottavalla tavalla. Senkin tarve Espoolla on ollut kauan.

Tämän Espoon sairaalan rakentaminen Jorviin Puolarmetsän sijasta ei estä Puolarmetsän alueelle kehittämästä pitkäaikaisasumismalliseksi Asu ja Elä- ajattelulla toimivaksi ja tarvittavia pitkäaikaisasiakkuuden tarvitsemia palveluja sisältävää ”kampusta”.

Veikko Simpanen
sosiaalineuvos

Kuntauudistuksessa esiteltiin kartta, jossa Suomen yli 300 kunnasta jäisi elämään vain noin 70. Espoota ja Helsingin seutua koski se esityksen kohta, jossa Helsinki, Espoo, Vantaa, Sipoo ja Kauniainen yhdistettäisiin yhdeksi  kunnaksi.

Tätä tilannetta oli edeltänyt jo viikkoja sitten Helsingin Sanomien (lue Helsingin kaupungin Sanomat) kirjoitus, jossa sanottiin, että Helsingin seudun viiden kunnan kuntaliitos on edellytys sille, että muuallakin maassa ymmärretään liittyä yhteen. Ja jos niin ei kävisi, niin Helsingin seutu antaisi väärän signaalin.

Näin ei kuitenkaan ole. Onhan aivan eri asia, jos puhutaan kunnista, joiden keskikoko lienee noin 10.000 asukasta ja joiden kokoamista yhteen työssäkäyntialueillaan on nyt esitetty.  Helsingin uuden suurkunnan koko olisi maassamme megaluokkaa, asukasmäärä olisi yli miljoona.

Niinpä Helsingin seudulla pitää puhua metropolihallinnosta ja kokonaan erillisestä ratkaisusta. Mikä muualla pätee liitosten perusteluksi, ei päde täällä. Tarvitaan jo vuosikymmen sitten mietitty esitys demokraattisesta seutuhallinnosta, metropolivaltuustosta, joka hoitaisi Helsingin seudun työssäkäyntialueen maankäytön, asumisen ja liikenteen asiat (eli MAL-asiat). Tätä esitti ns. Erkki Tuomiojan komitea.

Tämä metropolihallinto olisi parhaimmillaan Helsingin. Espoon ja Vantaan vahvojen peruskuntien yhteisö. Mukaan voisivat tulla myös ns. kehyskunnat.

Miksi ko. luettelosta puuttuu Kauniainen?

No siksi, että nyt on korkea aika yhdistää Kauniainen ja Espoo.

Tämä on perusteltua mm. siksi, että pian on rakenteilla Leppävaara-Kauklahti kaupunkirata, joka halkaisee Kauniaisen kaupungin. On suorastaan välttämätöntä, että Kauniaisten alue on mukana rahoittamassa ko. hanketta täysimääräisesti.

Toisekseen olen rekisteröinyt menneinä vuosina noin kymmenkunta pientä rajantarkistusesitystä, joita ovat tehneet Espoon ja Kauniaisten rajalla asuvat hyvistä syistä. Kaupunkien raja on murtoviiva, joka jakaa tekniset tehtävät ja usein jopa kadunpidon epäselvästi kunnasta toiseen. Kadut saattavat katkeilla rajalle ja asukkaiden sujuva kulkeminen estyy.

On myöskin niin, että rajan kirojen johdosta jää hyvin rakennettavia alueita raiskioiksi, kuten on käynyt esim. Turun väylän mäellä Kasavuoressa Kirkkojärveltä Helsingin suuntaan. Nyt kun pitäisi tiivistää asumista, on tällaisten raiskioiden olemassaolo oikeastaan anteeksiantamatonta tuhlausta.

Jo noin 40 vuotta sitten tullessani ensi kertaa Espoon valtuuston jäseneksi, jäi mieleeni silloisen Espoon apulaiskaupunginjohtaja Veikko Rantalan vaatimus: Kauniainen ja Espoo yhteen. Olisiko nyt oikea aika – edellä mainituilla perusteluilla?

Martti Tieaho

Pääkaupunkiseudun uutta joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmää on suunniteltu vuodesta 2006 lähtien. Nyt ollaan sinä vaiheessa, että kuntien pitää antaa lausuntonsa maaliskuun loppuun mennessä.

Lausunnolla oleva malli perustuu kaarimaisiin vyöhykkeisiin. Pääkaupunkiseutu jakautuisi A, B ja C vyöhykkeisiin. Lipun hinta perustuisi etäisyyteen Helsingin keskustasta ja lippu olisi ostettava vähintään kahdelle kaarelle eli esim. AB:lle tai BC:lle. Kunnat antavat nyt lausunnon kolmesta vaihtoehdosta 1) Perusvaihtoehto, 2) Suur-Matinkylä B-kaarella ja 3) Kehä III B-kaaren ulkorajana Vantaalla.

Perusvaihtoehdossa A-kaari päättyisi Helsingin sisällä noin Huopalahden tasolle. B ja C kaaren raja kulkisi Espoossa Haukilahden ja Matinkylän välistä pohjoista kohti niin, että Viherlaakso, Laaksolahti ja Rajatorppa olisivat B-vyöhykkeelle. Suur-Matinkylä -vaihtoehdossa Matinkylä jäisi kokonaan B-kaarelle. Kolmannessa vaihtoehdossa B-kaari olisi vielä laajempi.

Keskeinen kysymys on se, miten kaarien rajat piirretään. Erityisesti tällä on merkitystä, jos päivittäinen matka suuntautuu Espoosta Helsinkiin. Jos koti sijaitsee B-kaarelle, matkalipun hinta todennäköisesti laskee nykyisestä. Jos taas koti sijaitsee C-kaarella, lippu on ostettava ABC-kaarelle, jolloin lipun hinta nousee nykyisestä.

Eri vaihtoehdoissa nimenomaan B-kaaren ulkoraja on espoolaisille tärkeä kysymys, koska raja kulkee Espoon keskeltä. B-kaarelle sijoittuisi vaihtoehto 1:ssä 35 %, vaihtoehto 2:ssa 49 % ja vaihtoehto 3:ssa 57 % espoolaisista.

Aika monella matkalippujen hinnat halpenisivat ja joukkoliikenteen käytön uskotaan lisääntyvän. Kuulostaa hyvältä. Kysymys ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen, koska joukkoliikenteen kustannukset jaetaan puoliksi matkalipun ostajien ja kotikunnan kesken. Mitä halvempia espoolaisten matkaliput ovat, sitä enemmän Espoo maksaa. Nyt Espoo maksaa joukkoliikenteestä vajaat 50 miljoonaa euroa vuodessa. Perusvaihtoehto nostaisi kustannuksia 10,3 miljoonaa euroa, vaihtoehto 2:n lisäys olisi 12,1 miljoonaa euroa ja vaihtoehto 3:n 12,3 miljoonaa euroa. Nämä rahat kerätään meidän yhteisistä kunnallisveroista.

Minusta on tärkeää, että joukkoliikenteen käyttö lisääntyy Espoossa. Jos uudistuksella voidaan tämä saavuttaa, se on hintansa väärtti.

Hannele Kerola

Paavo Lipposen puhe Itsenäisyyspäivän juhlassa

Jukka Vilske Espoon demarien puheenjohtajaksi

Jukka Vilske oli aktiivisesti mukana Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen presidentinvaalikampanjassa. Hänellä on kokemusta Espoon usean lautakunnan jäsenyydestä. Hän on myös vastannut  kunnallisjärjestön vaalistrategiasta. Muina harrastuksinaan hänellä on puheenjohtajuus Cetus ry -uimaseurassa ja mökkeily Puumalassa sekä veneily Vuoksen vesistössä.

Lehdistötiedote

Alla olevat tiedot saa julkaista
Lisätietoja antaa kunnallisjärjestön sihteeri Aarno Turunen, 041 4313451 tai aarno.turunen@kolumbus.fi

Espoon Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö piti edustajiston kokouksen 12.11.

Kokosta alusti Esko Ranto Uudenmaan piirin puheenjohtaja ja presidenttiehdokas Paavo Lipposen kampanjapäällikkö .

Kokouksessa vahvistettiin Espoon demareiden vuoden 2012 toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä kunnallispoliittinen ohjesääntö 2013-2016.
Kokouksen puheenjohtajina toimivat kunnallisjärjestön nykyinen puheenjohtaja Mika Helander ja isäntäosaston edustaja Antti Aarnio.
Syyskokouksessa valittiin vuosille 2012-2013 kunnallisjärjestön puheenjohtajaksi Jukka Vilske ja varapuheenjohtajana jatkaa Sinikka Suontio.
Kunnallistoimikunnan jäsenet vuosille 2012-2013 ovat

uudet

John Liljelund, Esbo – Svenska Sosialidemokrater
Juhani Parisaari, Espoonlahden Demarit
Sami Lehtonen, Etelä-Espoon Sos.dem. yhdistys
Helena Rytkönen, Kanta-Espoon Sosialidemokraatit
Laura Kivimäki, Kauklahden Sos.Dem. yhdistys
Jorma Sinisalo, Leppävaaran Sos.De. työväenyhdistys
Lea Leskinen, Tapiolan Sosialidemokraatit

vanhoina jatkavat

Timo Rauhanen, Espoon Nuuksion työväenyhdistys
Vilho Juutinen, Itä-Espoon Sosialidemokraatit
Juhani Mäntylä, Kara- ja Viherkallion Sos.Dem.Kilta
Ari Pekkonen, Keski-Espoon Sosialidemokraatit
Ralf Norrman, Köklaks Svanska Arbetarförening
Anu Heinänen, Matinkylän Sosialidemokraatit

ja sihteerinä toimii Aarno Turunen

Kuvaaja: Väinö Kiminki

Kuvaaja: Väinö Kiminki

Kuvaaja: Väinö Kiminki

Sosiaali- ja terveyslautakunnan pj. Johanna Värmälä: Terveyspalvelut toimiviksi ja tasa-arvoisiksi

Voimassa oleva hoitotakuulaki ei ole toimiva, vaan se aiheuttaa
epätasa-arvoisuutta. Kun julkisen terveydenhuollon asiakas ottaa
yhteyttä omalle terveysasemalleen, hänen hoidon tarpeensa arvioidaan.

Arvioinnin tekee pääsääntöisesti hoitaja. Asiakas ei saa arvioinnin
perusteella välttämättä aikaa lääkärille, vaan hänet ohjataan
mahdollisesti hoitajan vastaanotolle, kun taas vastaavassa tilanteessa oleva työterveyshuollon asiakas pääsee heti lääkärin vastaanotolle.

Asukkaat ovat siis nykytilanteessa valitettavasti eriarvoisessa asemassa terveyspalvelujen saannissa.

Kun hoitotakuulaki säädettiin, sillä pyrittiin turvaamaan asukkaille
heidän tarvitsemansa terveyspalvelut. Valitettavasti turvaa ei ole tullut
kaikille. Hoitotakuulakia pitääkin tarkistaa uudessa eduskunnassa
sellaiseksi, että terveysasemien asiakkaat ovat työterveyshuollon
asiakkaiden kanssa tasa-arvoisessa asemassa.

Hoitotakuulain tarkistamiseen on aihetta myös siksi, että terveysasemien asiakkaille annetaan yleensä ensimmäinen vapaana oleva aika lääkärille. Vastaanottoaika on hyvällä tuurilla ehkä kolmen tai neljän viikon kuluttua hoidon tarpeen arvioinnista, vaikka asiakas tarvitsisi ajan hoidontarpeensa perusteella paljon aikaisemmin.

Kyseisessä lain tarkistuksessa tulee myös huomioida se, että asukkaiden pitää saada säännöllistä terveydentilan seurantaa, kun he siirtyvät eläkkeensaajina työterveyshuollon palvelujen piiristä perusterveydenhuollon palvelujen piiriin. Terveyspalvelujen pitää siis
vastata asukkaiden palvelutarpeeseen ja niiden tulee olla tasa-arvoisia.

Espoon demareista valttiin Maria Guzenina-Rıchardson ja Mikael Jungner eduskuntaan. Uudenmaan vaalipiiristä valittiin seitsemän sosialidemokraattia uuteen eduskuntaan.